Eipä tiennyt ylivieskalainen Vesa Keskinen, kuinka oikeassa oli, kun kommentoi viime huhtikuussa Kalevan sivuilla näin: "Kuntoutus on vasta alkupisteessä."
Niin oli, ja on edelleen. Jutun julkaisusta on kulunut 14 kuukautta. Moottorikelkan ja auton kolari, johon Keskinen oli osallisena, tapahtui Lestijärvellä 1. maaliskuuta 2005. "Ennen onnettomuutta", hän vastaa toukokuisena sadepäivänä kotonaan kysymykseen, milloin oli viimeksi hyvä, kivuton päivä.
36-vuotiaan Keskisen oikean jalan säärtä on leikattu kuudesti. Ensin pahasti murtunutta jalkaa paikkailtiin Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa pariin otteeseen.
Leikkaus -- tai leikkaukset -- eivät onnistuneet. Ensin sääri oli 38 astetta ja sitten nilkka 20 astetta väärässä asennossa. Lisäksi kasvoissa olleita 5--6 murtumaa ei havaittu -- ainakaan ajoissa.
Lopputulema on se, että säärtä on paikkailtu neljästi Oysissa, viimeksi 15. toukokuuta. Kasvojen toiselta puolelta puuttuu osasta kohtaa edelleen tunto. Purentakin on alkanut mennä vinoon.
Potilasvakuutuskeskus on luvannut korvata Potilasvahinkolain perusteella, mutta rahoja ei ole näkynyt. Vakuutusyhtiöltä on tullut kertakorvaus kivusta ja särystä, mutta summaa luvattiin reilu vuosi sitten tarkistaa, mikäli sairaus pitkittyy.
Pahinta ovat kuitenkin kivut. "Lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä", Keskinen pyörittelee.
"Sain ensimmäisten leikkausten jälkeen vain Panadolia. Olin tosi kipeä. Siitä se kaikki alkoi", hän veikkaa.
Kierre on jatkunut siis pitkälti toista vuotta. Viime lokakuun ja kolmannen leikkauksen jälkeen päivittäinen nappimäärä on noussut huimaksi. Maksimimäärä on ollut 19. Tällä hetkellä Keskinen vetää kolmea eri kipulääkettä yhteensä 14 tablettia päivässä. Niin, ja Rennietä. "Vähän närästää", hän vitsailee.
Huvikseen hän ei lääkkeitä syö. Ennen onnettomuutta vahvinta ainetta oli Burana. "Olen kipeä nytkin, mutta olisin enemmän, jos en söisi lääkkeitä. Yhtään pilleriä en turhaan ota", hän painottaa.
Seitsemisen kuukautta jatkunut lääketokkura on tuonut myös vieroitusoireet, jos lääkettä ei mene elimistöön. Ne ilmenevät ärtyisyytenä. "Kipuun ei tahdo tottua. Aamun ensimmäiset askeleet näyttävät, millainen päivä on tulossa. Kivut vaikuttavat myös henkiseen puoleen."
Usko tulevaisuuteen ei ole mennyt, vaikka sairauslomaa on kirjoitettu syyskuun loppuun. Siis tällä tietoa.
Keskinen uskoo palaavansa töihinsä rekan rattiin vasta ensi vuonna. Jos sittenkään, sillä mielessä kaihertaa ajatus, voiko entiseen ammattiin enää edes palata. "Nykyistä parempaa lääkäriä (Oysin Jukka Ristiniemi) en voisi saada. Siitä homma ei ole kiinni. Kai minulla on vain ollut poikkeuksellisen huono tuuri."
Keski-Pohjanmaan keskussairaala -aikoja Vesa Keskinen ei muistele yhtä mielellään.
"Kuntoutuminen ei olisi viivästynyt näin paljon, jos ammattitaitoa olisi löytynyt", hän uskoo.
Kotona toipuminen on tuonut jotain hyvääkin elämään.
"Opin tuntemaan pojan (Ville, 4) kunnolla. Ja näin, kuinka tyttö (Milla-Maria, 2) oppi puhumaan ja kävelemään, kun en ollut jatkuvasti tien päällä", Keskinen herkistyy.