Alice Cooper ammentaa ensi vuonna ilmestyvällä Along Came A Spider -levyllä ja sitä pohjustavalla The Psycho Drama -kiertueella vaikutteita viisikymmenlukulaisia kauhuelokuvista ja Marvel- yhtiön sarjakuvien irvokkaista kuvastoista.
Uransa alussa korkokenkiin ja naisten vaatteisiin sonnustautunut pastorin poika on ehtinyt aikana kaataa kitaansa sellaisen määrän viinaa, joka pitäisi pystyssä lukemattoman määrän baareja.
Kauhurokkari on pysytellyt 17 vuotta raittiina. Omien sanojensa mukaan jossain vaiheessa jopa syövästä parantunut laulaja tunnustautuu nykyisin hartaaksi uskovaiseksi.
"Monissa varhaisissa lauluissani on suoria viittauksia Raamatun hahmoihin ja tarinoihin", hän kertoo.
Laulaja jatkaa, että ensimmäiset ajatukset Alice Cooperin hahmosta syntyivät pitkinä viikonloppuina, jolloin hän aina aamun pikkutunneista iltahämärille istui kotikorttelinsa nuhjuisessa elokuvateatterissa.
"Olen aina pitänyt sellaisista vanhoista kauhuelokuvista, kuten Mustan laguunin hirviö", laulaja tunnustaa.
Vuosikymmenten aikana Cooper on rakentanut esityksistään rock-spektaakkeleita, joissa hänet muun muassa teloitetaan. Laulaja painottaa, että huumori on ollut ja tulee aina olemaan hänen keikoillaan tärkein elementti.
"Jos ihmiset eivät tajua hymyillä ja nauraa esimerkiksi sen jälkeen, kun minut teloitetaan lavalla giljotiinilla ja keinoveri alkaa roiskua suustani, jotain on tosi pahasti vialla", hän toteaa.
Vaikka Cooper on testannut monia eri tapoja mestauttaa itsensä, on juuri taikuri James Randin 1970-luvun alussa luoma giljotiinilla teloittaminen kauhurockin mestarin oma suosikki.
"Giljotiinin terä on kuin monikymmenkiloinen partaveitsi, joten minun on osattava tehdä temppu oikein, ettei se leikkaisi päätäni poikki", Cooper kertoo.
Ensi helmikuussa kuusikymmentä täyttävä legenda on sitä sodan jälkeen syntynyttä amerikkalaista sukupolvea, joka varttui Elvis Presleyn ja Jerry Lee Lewisin kaltaisia viisikymmenlukulaisia rockin kivikasvoja sekä myöhemmin The Beatlesin kukkaispoppia tai Bob Dylanin musiikillisia saarnoja kuunnellen.
"Oma isäni ymmärsi jo urani alussa, mistä yhtyeeni musiikissa ja show´ssa oli kysymys."
Alice Cooper -yhtyeen musiikki edusti 1970-luvulla sodan eläneen sukupolven silmissä vanhoja arvoja ravistavaa kapinallisuutta ja uhkaa perinteisille kotia, uskontoa ja isänmaata edustaville konservatiivisille arvoille.
"Olimme se yhtye, joka iski seipään rakkauden sukupolven sydämeen", Cooper tunnustaa.
Oulussa maanantaina piipahtavalla, sitä ennen lauantaina Alahärmässä ja sunnuntaina Helsingissä nähtävän The Psycho Drama -kiertueen keikoilla giljotiinin korvaa kuitenkin hirsipuu.
Cooperille ovat väkevästi velkaa monet suuret nimet, kuten Black Sabbathissa uransa aloittanut Ozzy Osbourne. Cooper naureskelee, että jopa David Bowie kopioi Ziggy Stardust & The Spiders from Mars -yhtyeensä hahmot suoraan häneltä. Vaikutteita ovat ottaneet myös tiukkaa rockia meikit naamoissaan takova Kiss ja Rovaniemen ylpeys Lordi.
Verta ja kauhua tihkuvan rockteatterin herra uskoo puhtaan rockmusiikin vavisuttaneen länsimaisen kulttuurin perustuksia paljon enemmän kuin sen ympärille rakennettu värikäs show.
Laulaja uskoo vuosikymmeniä kestäneen voimansa salaisuuden olevan siinä, että hän edustaa edelleen niitä arvoja, joita kuuntelijasukupolven vanhempien on vaikea ymmärtää.
"William Shakespearen kirjoissa on paljon enemmän saatanallisia säkeitä ja verta kuin esityksessämme. Silti niin lapsia kuin aikuisiakin suositellaan lukemaan niitä", laulaja hämmästelee hymyssä suin.
Arto Kiuru
Alice Cooper ja Uriah Heep esiintyvät Oulun Teatrialla maanantaina 26. marraskuuta.