Suomi on pystynyt alentamaan merkittävästi veroastettaan vuosien varrella. Julkisten menojen kansantuoteosuus on meillä silti edelleen liian suuri.
Viime viikolla julkistettu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tilasto vuodelta 2004 on suomalaisen palkannauttijan kannalta myönteinen uutinen: Suomen palkkaverotus keveni viime vuonna 0,8 prosenttiyksikköä. Tuloverojen ja sosiaaliturvamaksujen osuus suomalaisen keskivertopalkansaajan palkkatulosta putosi 30,3 prosenttiin. Suomi kuului 27 maan joukossa siihen kolmannekseen, jossa palkkaverotusta pystyttiin keventämään.
Hyvästä uutisesta huolimatta on silti syytä huomata, että palkkaverotus on Suomessa edelleen OECD-joukon kahdeksanneksi kireintä. Suomen sijoituksessa on vielä kohentamisen varaa myös kun vertaillaan palkkojen ostovoimaa. Sillä listalla suomalainen palkansaaja jää 15. tilalle. Yksi syy tähän on kireä tulovero.
Ensimmäinen iso ponnistus palkkaverotuksen keventämiseksi tehtiin 1980-luvun lopulla Harri Holkerin hallituksen aikana. Verotus laski kovista puheista huolimatta vain prosenttiyksikön, ja veroaste karkasi pilviin laman aikana. Vakaista pyrkimyksistä huolimatta verotuksen kevennys on ollut sen jälkeen takkuista. Vasta viime vuosina asiassa on päästy kunnolla tuloksiin.
Suomen veroaste onkin viimeisen puolen vuosikymmenen aikana reippaasti laskenut. Kun veroaste oli vuosituhannen vaihteessa 48 prosenttia, nyt ollaan 44:ssä. Huomionarvoista on, että kehitys on tapahtunut aikana, jolloin hallituksessa ovat olleet sosiaalidemokraatit - puolue, joka opetti kansaa rakastamaan veroja.
Toinen kiintoisa seikka on, että kokonaisveroasteen laskusta huolimatta julkisten menojen bruttokansantuoteosuus keikkuu yhä noin 50 prosentissa. Lamavuosien reippaasti yli 60 prosentista on tultu toki alas, mutta lukema on yhä kohtuuton. Yksityisen lohkon pitäisi olla julkista suurempi kaikissa normaalioloissa.
Viime vuosien palkkaveron kevennykset ovat tukeneet koko kansantaloutta. Ne ovat lisänneet ostovoimaa ja pitäneet yllä työllisyyttä niinä vuosina, jolloin vienti veti huonosti ja investoinnit polkivat paikallaan.
Veropolitiikan perustotuuksia on, ettei tuloverotuksen kovakaan kiristys välttämättä kasvata verokertymää. Tämä nähtiin erityisesti lamavuosina. Verotulot eivät myöskään väistämättä laske, jos tuloverotusta kevennetään. Verokertymään vaikuttaa myös veropohjan laajuus ja taloudellisen toimeliaisuuden taso. Esimerkiksi viime vuonna sekä valtion että kuntien verokertymät nousivat ansiotuloverotuksen kevennyksistä huolimatta. Verotuottoa kasvattivat paitsi palkkasumman kasvu myös kohonnut yhteisöveron tuotto.
Verotusta pitäisikin pystyä tarkastelemaan tarkoituksenmukaisuusharkintana, vapaana ennakkoasenteista. Pohjoismaiden kadehdittu sosiaaliturva on kiistatta rakennettu korkeahkon veroasteen avulla. Tämä yhteys ei kuitenkaan merkitse sitä, että keveämpi verotus vääjäämättä sosiaaliturvaa söisi.
Ennakkoluulottomien veroratkaisujen toimivuutta osoittaa erinomaisesti tuore tutkimus, joka tehtiin vuonna 2001 käyttöön otetun kotitalousvähennyksen vaikutuksista. Selvitys osoitti, että aikoinaan piikavähennykseksi haukuttu uudistus on synnyttänyt palvelualoille useita tuhansia uusia työpaikkoja.
Kaiken lisäksi vähennys on tuonut verotuksen piirin harmaata taloutta. Tästä arvioidaan syntyneen kansantaloudelle miljoonien eurojen säästöt.