Vuoden 2007 verotustiedot kertovat kertovat kovista tuloeroista. Kansalaisten eriarvoisuutta vahvistaa pääomatulojen ja ansiotulojen erilainen kohtelu.
Suomalaisten tiedotusvälineiden nettipalvelujen kävijälaskurit raksuttivat maanantaina kovia lukemia, kun vuoden 2007 verotustiedot tulivat julkisiksi. Sekä ansio- että pääomatulojen kärkisijoilla toistuu vuodesta toiseen ryhmä samoja nimiä, mutta tuoreimmassa listassa on myös uudistumista.
Se on myönteistä. Jos vaihtuvuutta ei olisi, se kertoisi yhteiskunnan olevan jähmettyneisyyden tilassa, jossa varakkuus kasaantuu yksille ja samoille kansalaisille. Nyt tilaa on myös uusille menestyjille.
Esimerkiksi viime vuonna eniten pääomatuloja saanut tuusulalainen Göran Sundholm tuskin sanoi nimenä tavallisille pulliaisille mitään ennen eilistä. Kyseessä on yrittäjä, jonka rikkauden takana ovat omat keksinnöt. Yli 80 miljoonan euron rahasäkin omistajaksi hän pääsi myytyään sammutinjärjestelmiä valmistavan yhtiönsä amerikkalaisille. Hänelle voi halutessaan olla kateellinen, mutta tosiaisa on, että maa tarvitsee lisää Sundholmeja - siis ihmisiä, joilla on ideoita ja rohkeutta muuttaa niitä liiketoiminnaksi. Ilman heitä ei synny toimeentuloa muillekaan.
Myös kansainvälisesti ajatellen suomalaiset ansio- ja pääomatulokeisarit kuuluvat korkeintaan keskikastiin. Ääripään ulkomaiseksi esimerkiksi käy vaikkapa konkurssiin kaatuneen Lehman Brothersin toimitusjohtajan Dick Fuld, jonka lasketaan viime vuonna ansainneen keskimäärin 17 000 dollaria tunnissa.
Silti räikeiden ulkomaisten esimerkkien perusteella ei pidä ummistaa silmiä suomalaisen henkilöverotuksen epäkohdilta. On vaikea hyväksyä pääoma- ja palkkatuloverotuksen epäsuhtaa: sitä, miksi yritysten omistajat maksavat suurista pääomatuloistaankin veroja ainoastaan 28 prosentin verokannan mukaan, kun jo keskituloinen maksaa palkastaan tuloveroa enemmän. Kannattaa myös muistaa, että pörssiyhtiöstä saadusta osingosta 70 prosenttia on veronalaista ja 30 prosenttia verotonta pääomatuloa.
Eri näkemyksiä on siitä, tasataanko pääoma- ja tuloverotuksen epäsuhtaa alentamalla tuloverotusta vai kiristämällä pääomatulojen verotusta. Molempiin liittyy ongelmia, mutta onneton on nykyinenkin tilanne, jossa jokainen kynnelle kykenevä pyrkii sumplimaan ansionsa matalammin verotetuksi pääomatuloksi. Liikettä tarvitaan kumpaankin suuntaan.
Vuosi 2007 oli valtiolle ja verottajalle erittäin tuottoisa. Tähän tulee kuitenkin väistämätön muutos suhdanteiden heikentymisen takia. Tavalliset veronmaksajat saanevat pian lukea, kuinka verotilastojen kärjessä olevien tulot ovat liukuneet alamäkeä. On toinen juttu, pääseekö siitä iloitsemaan. Jos muutoksen syynä on nuupahtanut talouskasvu, se rassaa varmasti myös tavallisten veronmaksajien elämää.
Verotietojen julkisuus herättää ajoittain tiukkaa periaatteellista keskustelua. Paraikaa EY:n tuomioistuimen käsittelyssä on Suomea ja Veropörssi-nimistä lehteä käsittelevä juttu. Kiista päätyi EY-tuomioistuimeen, kun tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio katsoi verotietoja sisältävän luettelon julkaisemisen olevan henkilötietolain ja EU:n tietosuojadirektiivin vastaista.
Käy tuossa jutussa miten tahansa, valikoidulle verotietojen julkistamiselle viestimissä on painavia perusteita. Se kuinka paljon maan poliittisen ja taloudellisen vallan haltijat ansaitsevat, on kiistatta yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa. Sitä tarvitaan, kun esimerkiksi arvioidaan vallanpitäjien sanomisia ja tekemisiä, heidän motiiveitaan ja arjen tuntemustaan.