Hallitus pitää budjettikehyksensä tiukasti noin 30 miljardissa eurossa. Muuta mahdollisuutta ei ole, mutta samalla liikkumavara jää ahtaaksi.
Hallitus piti torstaina pitkän istunnon vuoden 2006 budjetin menokehyksistä. Talouspolitiikan uskottavuuden kannalta hyvä uutinen on se, että kehykset aiotaan pitää lähivuodet noin 30 miljardissa eurossa. Muuhun ei ole mahdollisuuksia: jo tälläkin menolla valtiontalous painuu alijäämäiseksi.
Valtiolla on velkaa noin 40 prosenttia bruttokansantuotteesta, eikä sitä ole järkevää kasvattaa. Sitä pitäisi päästä vähentämään, mutta nykyisellä tahdilla sekään ei onnistu. Mitä siis tehdä?
Matti Vanhasen hallituksen ratkaisu näyttää olevan, että yritetään pärjäillä. Suuret menoja lisäävät uudistukset ovat vaikeita, joten niitä ei tehdä. Mutta rohkeutta ei myöskään näytä olevan suuriin rakenteellisiin uudistuksiin saati säästöihin, jotka saattaisivat luoda lisää liikkumavaraa. Niinpä hallitus yrittää tulla toimeen niillä eväillä, mitä sillä on.
Tästä seuraa esimerkiksi se, että tarve isoihin liikenneinvestointeihin käy vuosi vuodelta yhä kipeämmäksi. Esimerkiksi Pohjanmaan radan kunnostuksen kustannusarvio ylittää jo 400 miljoonaa euroa, ja se on vain yksi niistä väylistä, joita valtakunnassa pitäisi kohentaa. Yhtälö on vaikea, ellei mahdoton. Vaihtoehtoisille rahoitusratkaisuille kuten elinkaarimallille pitäisi näyttää rohkeammin vihreää valoa.
Hallitus yrittää hillitä menojen kasvua kaikkialla. Tavallaan tällä jäädytetään kaikki siihen muottiin, missä asiat ovat jo ennestään. Jos tahtoa todelliseen uuteen ajatteluun löytyy hallituksesta, sen voisi todistaa esimerkiksi pian alkavassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.
Tutkimuksen ja tuotekehityksen määrärahoja nostetaan. Se on hyvä tulevaisuutta ajatellen. Maatalouden energiaverotuksen alentamiseen taas saattoi vaikuttaa viljelijöiden äänekäs esiintyminen juuri kehysriihen alla.
Työllisyyden parantamisesta puhutaan paljon, mutta hallitus ei pystynyt tekemään vielä nytkään merkittäviä uusia avauksia aiempien tuloveronkevennystensä jatkoksi. Niiden vaikutus on kuitenkin ollut merkittävä, ehkä merkittävämpi kuin on oletettu. Näin ainakin voisi päätellä viime vuoden talouskasvusta, joka nousi peräti 3,7 prosenttiin.
Hallituksen on ollut määrä päättää jo viime kesästä lähtien palveluammateissa toimivien pienipalkkaisten ansiotyön tukemisesta veroratkaisuin, mutta poliittiset erimielisyydet, neuvottomuus siitä, mitä pitäisi tehdä sekä Etelärannan painostus saivat sen painamaan jarrua.
Hallitus sopi toki aikataulusta ja 150-200 miljoonan euron tukitasosta, mutta varsinaiset päätökset verotukimallista jätettiin tuonnemmaksi. Hallitusohjelmaan sisältyvän uudistuksen on kuitenkin määrä tulla voimaan ensi vuonna.
Kehysriihen alla valtiovarainministeriö julkisti uuden suhdannekatsauksensa, jossa se on nostanut arvionsa tämän vuoden talouskasvusta 3,3 prosenttiin. Vielä marraskuussa arvio oli 2,8 prosenttia.
Puolen prosenttiyksikön heitto on iso muutos näin lyhyessä ajassa - niin iso, että se herättää myös kysymyksiä. Ovatko valtiovarainministeriön kaikki mittarit kohdallaan? Vai saattaisiko luvuissa olla mukana myös poliittista tarkoituksenmukaisuutta? Ennusteissahan ei koskaan ole ehdotonta totuutta, mutta niiden avulla voi yrittää myös vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Budjettikuria on helpompaa pitää, kun odotukset eivät ole liian korkealla. Näin iso heilahtelu arvioissa voi kuitenkin jo alkaa syödä niiden uskottavuutta.