Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan kotitalouksien lähes kaikki kulutusmenot osoittavat reipasta kasvua. Vastaavasti yhä harvemmalla näyttää olevan intoa tai kykyä säästämiseen saatikka arvopapereihin. Eivät ne isot tulot vaan pienet menot ovat varallisuuden alku. Mutta kuka nyt haluaa muistella tai kirjata ylös, minne rahat oikeasti hupenevat.
Olemmeko siis menetettyjä sieluja? Siltä näyttää, ainakin jos muistetaan arvostetun sijoittaja-Sinkon uhkaus: "Valveutuneet kansalaiset ymmärtävät, että ilman pörssisalkkua perhe on hunningolla, tuuliajolla ja jälkijunassa. Kenties suorastaan joron jäljillä."
Pörssisäätiön mukaan osakkeita omistavien suomalaisten kotitalouksien määrä on kutistunut huolestuttavasti. 37 prosenttia omistaa arvopapereita. Mutta enää vain joka viides talous omistaa pörssiosakkeita: osuus on romahtanut alle vuoden 1990 tason.
Tyypillinen pörssi-iltaan asteleva on yli 50-vuotias, hyvätuloinen ja hyvin koulutettu. Tai nuori. Perheen perustaneilla ei liene aikaa tai varaa, arvelee Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sirkka-Liisa Roine.
Outoa. Sillä yhden hengen taloudenpitoon kuluu kuukaudessa keskimäärin 1 350 euroa. Keskivertosinkulta ei jää Tilastokeskuksen mukaan mitään säästöön. Päinvastoin, nettotulot jäävät hitusen alle menojen. Jostakin opiskelija silti sijoitusintonsa maksaa.
Kahden aikuisen talous taas, jossa on kaksi lasta, käyttää perustarpeisiinsa kuukaudessa yhteensä noin 3 300 euroa. Silti pariskunnalle näyttää jäävän viivan alle sievä summa, vuodessa noin 3 800 euroa. Tilastot vain eivät paljasta, mihin ne menevät.
Erkki Sinkkoon todennut löytäneensä pörssin myöhään, perintörahoilla. Mutta esimerkkimme toimi muutenkin toisin. Hän on vältellyt henkivakuutuksia ja osti ensi asunnonkin käteisellä, 40-vuotiaana.
Valtakunnan vallanneessa asuntolainabuumissa lienee yksi syy siihen, miksi säästöön jää yhä vähemmän. Suurin muutos kotitalouksien menoissa näkyy asumiskuluissa.
Ennen asumiseen ja energiaan sekä ruokaan ja juomiin käytettiin tasapuolisesti rahaa: kumpaankin upposi viidennes menoista. Viime vuosina asumis- ja energiakulut ovat ampaisseet lähelle 30 prosenttia kotitalouden menoista. Tämä on vero siitä, että suomalaiset asuvat vihdoin avarammin.
Mutta koti ja työ askeltavat rinnakkain. Niinpä joka viides arvopapereita omistava kotitalous on sijoittanut yritykseen, jossa toimii perheeseen kuuluva henkilö.
Juuri pk-yritykset - nuo työpaikkoja luovat helmet, joita institutionaaliset sijoittajat helposti hyljeksivät - tarvitsevat kotimaisia osakesijoittajia.
Jakelu vain on epätasaista. Pääkaupunkiseudulla arvopapereita on joka toisella, kun koko maassa niitä on hankittu vain vähän yli joka kolmanteen talouteen. Kaikkiaan arvopapereita on sentään 880 000 taloudessa.
Keskiverron salkun markkina-arvo liikkuu 2 000-10 000 euron välillä. Suomalaisten säästö- ja sijoitustileillä taas makaa keskimäärin 8 000 euroa. Nuo rahat voisi helposti herättää eloon. Myös alueilla.
Pallo onkin nyt pitkälti veronkiristäjillä. Parhaassa tapauksessa verottaja ohjaa kansalaisten käyttäytymistä toivottuun suuntaan. Sopivimmin piensijoittajaa houkuttaisi se, jos osinkotuloille asetettaisiin tietty verottomuuden takaava katto.