Kolumni

Verotietojen julkisuus kuuluu avoimeen Suomeen – Verohallinto hätäili isossa asiassa

Ensi maanantaina Kaleva.fi:stä ja tiistain Kalevasta löytää tietoja siitä, ketkä ansaitsivat eniten viime vuonna ansio- ja pääomatuloja ja paljonko he maksoivat niistä veroja.

Kyösti Karvonen on Kalevan päätoimittaja.
Kyösti Karvonen on Kalevan päätoimittaja.

Ensi maanantaina Kaleva.fi:stä ja tiistain Kalevasta löytää tietoja siitä, ketkä ansaitsivat eniten viime vuonna ansio- ja pääomatuloja ja paljonko he maksoivat niistä veroja.

On pakko kirjoittaa "tietoja" eikä tiedot, sillä ne eivät ole välttämättä kattavia eivätkä siten välttämättä niin luotettavia kuin ne voisivat olla ja kuinka luotettavia ne ovat edellisvuosina olleet.

Taustalla ovat EU:n tietosuoja-asetus ja vuoden alussa voimaan tullut uusi tietosuojalaki. Niiden nojalla Verohallinto hyväksyi ainakin yli sata hakemusta estää omien verotietojen luovutus medialle annettaviin verotietolistoihin.

Kyösti Karvonen on Kalevan päätoimittaja.
Kyösti Karvonen on Kalevan päätoimittaja.

Verohallinto ei ole suostunut kertomaan, millä kriteereillä se hyväksyi pyynnöt ja ketkä niitä tekivät. Hakemusten takaraja oli ensin viikko ennen ensi maanantaita, mutta niitä hyväksyttiin takarajankin jälkeen. Takarajan siirtäminen on sangen jaloa muutoin äärimmäisen tarkkana viranomaiselta tunnetulta verottajalta.

Verohallinto käyttää kriteereistä ympäripyöreää ilmaisua "henkilökohtainen erityinen tilanne". Tuon määritelmän alle mahtuu kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä.

Ei kai perusteluksi sentään kelpaa naapurin kateus tai kotikylän sosiaalinen paine?

Mikä takaa sen, että Verohallinnon hyväksymä salaushakemus kestäisi kriittisempää tarkastelua? Tämä ei tarkoita, etteikö hyväksymiselle voisi olla painavia ja hyväksyttäviä perusteita. Ne vain olisi pitänyt määritellä tarkasti etukäteen ja kertoa julki.

Kaikkien verotiedot ovat toki julkisia vastakin, mutta niitä pitää käydä varta vasten katsomassa verotoimistossa. On aivan selvää, että jos Verohallinnon nyt ottama tulkinta pitää, vuoden päästä hakemuksia tulee jo tuhansia ellei kymmeniätuhansia.

Suomi on vakiintunut avoimeksi ja läpinäkyväksi yhteiskunnaksi. Siinä julkisuusperiaate on pääsääntö, josta tehtävien poikkeusten pitää olla perusteltuja.

Suomessa on tapana puhua iloisesta veronmaksajasta. Sokea Reettakin näkee verotiedoista, mistä tulee melkoinen osa rahoista, joilla hyvinvointiyhteiskunta pyörii. Kovalla työnteolla ansaitussa ei ole häpeämistä, pikemminkin päinvastoin.

Suomessa puhutaan paljon myös tasa-arvosta ja tuloeroista. Hyvätuloisimpien verotietojen julkistaminen on hyvä keino mitata niitä myös käytännössä pelkkien puheiden sijasta. Verotietojen julkisuus vie lisäksi pohjaa veronkiertoepäilyiltä – tai antaa niille syytä.

Hyvätuloiset ovat useimmiten vastuullisissa tehtävissä. Niihin kuuluu ikään kuin työsuhde-etuna se, että takapuolen tulee niin sanotusti kestää merivettä eli julkisuutta, joka saattaa olla kriittistä. Se ei ole suuri hinta hyväosaisuudesta.

Jos Verohallinnon nyt ottama tulkinta hyväksytään haastamatta, on paikallaan kysyä, mitä halutaan salata seuraavaksi. Vaikka Suomi on yhä hyvin avoin yhteiskunta, sellaisena pysyminen ei ole itsestäänselvyys vaan arvo, jota pitää vaalia.

Hallinto-oikeuden emeritusprofessori Olli Mäenpää sanoi Talouselämän haastattelussa, että verotietojen luovuttamista ei pitäisi estää, jos niitä käytetään journalistisiin tarkoituksiin.

Ylitarkastaja Noora Kontro sanoi samassa lehdessä, että vastustamisoikeutta sovelletaan verotietolistoihin, koska Verohallinto ei katso käsittelevänsä tietoja journalistisessa tarkoituksessa. Perustelu on kyllä saivartelua.

Verotietojen käyttöä journalistisiin tarkoituksiin voi verrata EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimuksiin oikeudesta tulla unohdetuksi.

Oikeus tulla unohdetuksi ei koske esimerkiksi tiedotusvälineissä julkaistua sisältöä. Tämän takia journalististen sisältöjen poistaminen verkkosivuilta on hyvin korkean kynnyksen takana. Näitä pyyntöjä tulee allekirjoittaneellekin paljon.

On varmaan niin, että siellä täällä verotietojen uutisointi on mennyt ja menee taaskin liian pitkälle. Verojulkisuuden vastustajat sanovat, että se lietsoo kateutta. He unohtavat julkisuuden yhteiskunnallisen merkityksen.

Journalismin yksi perussäännöistä on, että yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Tiedotusvälineiden kautta laajasti julki tulevat verotiedot jos mitkä ovat asia, josta yleisöllä on oikeus saada tietää.