Vaikka monet, etenkin parempiosaiset, marisevat hyvätuloisimpien suomalaisten verotietojen julkaisemisesta, jokasyksyisestä tapahtumasta on tullut jo perinne ja luonteva osa avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen perustuvaa yhteiskuntaa. Harva tunnustaa lukevansa verotietoja, mutta totuus on toinen.
Suomalaiskäytäntö näyttää kuitenkin saavan nyt peräänsä kysymysmerkin, kun EU-komissio antoi Suomelle torstaina varoituksen verotietojen julkaisemisesta. Komission mielestä käytäntö saattaa rikkoa yksityisyyden suojaa.
Vaikka suomalainen verotietokäytäntö on poikkeuksellinen Euroopassa, poikkeuksellisuus ei tee siitä väärää. Manner-Euroopassa ollaan yleisemminkin salailevampia kuin pohjoismaissa. Suomi ja muut pohjoismaat ovat koko ajan olleet unionissa avoimuuden apostoleja. Tästä hyveestä kannattaa pitää kiinni myös verotietojen julkisuudessa.
Suomessa tiedotusvälineet julkaisevat pääsääntöisesti yritysjohtajien, johtavien poliitikkojen ja virkamiesten sekä eri sortin julkkisten verotietoja. Heitä kaikkia koskeva yksityisyyden suoja on muussakin kuin suomalaiskäytännössä rivikansalaisia matalampi. Verotiedot eivät voi olla poikkeus tästä säännöstä.
EU-komission kannanoton taustalla on EU-tuomioistuimen 2008 antama tuomio, jonka mukaan verotietojen keräämistä ja myyntiä ei voi pidä journalistisena toimintana. Tuomio koski Veropörssi-lehteä ja siihen liittynyttä tekstiviestipalvelua, joiden kautta julkaistiin peräti 1,2 miljoonan suomalaisen verotiedot.
EU-tuomioistuimen päätöstä voi ymmärtää, sillä verotietoja käytettiin kiistatta ansaintamielessä liiketoimintaan. Verotietojen julkaisu ei ole joukkotiedotusvälineille liiketoimintaa, vaan tiedoilla ja niiden julki saattamisella on selkeä yhteiskunnallinen merkitys. Jos Suomi joutuu muuttamaan lainsäädäntöä, on pidettävä visusti huoli siitä, ettei verotietojen julkaisua journalistisiin tarkoituksiin julisteta pannaan.
Isokenkäisten verotiedot ovat merkittävää informaatiota, joka kertoo konkreettisesti, mihin suuntaan yhteiskunta muuttuu. Tuloerot ovat kasvamaan päin, ja verotiedot ovat paljastava joskaan ei ainoa tuloeroista kertova mittari. Jos verotietoja ei voisi julkaista, tulonjaon oikeudenmukaisuuskeskustelu menettäisi kouriintuntuvaa todistusaineistoa.
Koska vastuullisissa asemissa ansaitsevat enemmän kuin muut, ei ole paljon vaadittu, että he kestävät asian julkisen käsittelyn. Verotietojen julkistamisen kautta saadaan konkreettista tietoa myös verosuunnittelusta. Julkisuus on myös omiaan hälventämään epäluuloja, joita julkisuuskielto vain lisäisi.
Julkistamiseen penseästi suhtautuvat saavat nyt varmasti lisäpuhtia vaatimuksilleen kieltää verotietojen julkaisu myös journalistisessa tarkoituksessa. Tiedon julkistamista vastustava tulee vain tahtomattaan sanoneeksi samalla, että hänellä on jotakin salattavaa. Rivikansalaisten verotiedoilla ei ole yksittäisinä yhteiskunnallista merkitystä, mutta isokenkäisten verotiedoilla on.