Tänään julkaistaan taas verotiedot, ja lehtien palstoilla valtakunnan rikkaat pannaan järjestykseen. Toisia nämä tiedot kovasti kiinnostavat, toisia tympäisevät.
Verotiedot eivät suinkaan kerro kaikkea. Julkiset verotiedot kertovat melko kattavasti palkoista, joita on maksettu verovuonna. Sen sijaan eri henkilöiden saamien pääomatulojen määriä ei pysty vertailemaan julkisten verotilastojen perusteella.
Pääomatulot ovat hankalia tirkistelyn kannalta. Ihminen voi näyttää paperilla siltä, että hänellä ei ole tuloja, vaikka hänellä on niitä oikeasti.
Pääomatuloista toki voi päätellä aika paljon. Ihminen on varmasti hyvätuloinen, jos hän näkyy listoilla isoilla tuloilla. Mutta siinä vaiheessa, kun näitä hyvätuloisia asetellaan tulojen perusteella tarkkaan paremmuusjärjestykseen, se on jo epätarkkaa tietoa. Veronmaksajain keskusliitto valistaa tästä kansaa joka vuosi.
Julkisissa verotiedoissa ei esimerkiksi näy saatujen osinkojen koko määrä eikä verotietojen perusteella voi päätellä saadun osingon suuruutta. Jos osinko on pääomatuloa, siitä on veronalaista 25 tai 85 prosenttia.
Ja jos suuria yrityskauppoja on tehty, voidaan arvata jonkun henkilön tulojen alkuperä, mutta verotiedoista voittoja ei pysty laskemaan suoraan.
Osa myynneistä on myös verovapaita. Esimerkiksi oman asunnon myynnistä saatu voitto ei lainkaan näy verotustiedoissa, jos asunto on myyty kahden vuoden omistamisen ja asumisen jälkeen.
Kun verotietoja tutkailee ihan vaan numeroina, niistä voi saada osviittaa siitä, kenellä raha ja valtakin sen perusteella ovat.
Rikkaus pyrkii tunnetusti keskittymään. Viime aikoina maailman rikkaiden kyky kerätä pottia itselleen on mieluummin vahvistunut kuin heikentynyt.
Jokavuotinen ja jatkuva uutinen maailmalla on se, että tuloerot kasvavat. Jos rahaa siirtyy kasapäin jonkun taskuun, se kovin usein lähtee jonkun muun taskusta pois.
Taloustieteen perinteisten näkemysten mukaan tasainen tulonjako ja nopea talouskasvu ovat ristiriidassa keskenään.
Talousjärjestö OECD:n mukaan tuloerojen kasvu kuitenkin syö talouskasvua. Tuloeroja kaventava politiikka voisi siis olla myös hyvää kasvupolitiikkaa
Erityisesti hyvätuloiset tahot ja heidän edustajansa ovat olleet vuosien mittaan vaatimassa verotietojen julkisuuden rajaamista. Köyhempi kansanosa ei ole sitä vaatinut ollenkaan samaan tahtiin.
Yksilönsuoja on tietenkin koetuksella, kun verotiedot julkaistaan. Rahakkaalle julkisuus voi olla kiusallista ja vahingollistakin, ja normaalille keskituloiselle ja pienituloisellekin voi aina naureskella.
Mutta eivät verotiedot kaikkia kiinnostakaan tirkistelymielessä. Suuri osa väestä on enemmän kiinnostunut omista asioistaan kuin naapuriensa tuloista.
Maksetut verot ovat julkisten verotietojen toinen puoli ja vähän erilainen näkökulma asiaan.
Yhteiskunnan kannalta paljon veroja maksavan arvo on tietenkin suuri ja tunnustustakin siitä pitäisi nykyistä enemmän antaa.
Maksettavien verojen määrä löytyy verotiedoista tarkasti. Maksetut verotkaan eivät kuitenkaan kerro koko totuutta.
Veroja voi välttää ihan laillisella verosuunnittelulla.
Siitäkin suhteellisesti suurimman hyödyn keräävät erityisesti hyvätuloiset ja yritykset, sellaiset tahot, joilla on varaa palkata ammattilaisia etsimään parhaita tapoja verotettavien isojen tulojen järjestelyyn.