Verotietojen julkisuus antaa kaikille mahdollisuuden seurata verotuksen oikeudenmukaisuutta. Tuoreimmat tiedotkin herättävät tähän liittyviä kysymyksiä.
Edellisen vuoden verotietojen julkitulo on nykyisin melkoinen mediatapahtuma, jonka takia itse kukin pääsee vertailemaan tulojaan ja varallisuuttaan valtakunnan parhaiten ansaitseviin ja eniten omistaviin. Verotietojen laajaa julkista levitystä arvostelevat katsovat, että kyseessä on turha näytelmä, joka saa käyttövoimansa kateudesta ja joka ei hyödytä ketään.
On päivän selvää, että huipputuloihin painottuva julkisuus lietsoo myös kademieltä ja aiheuttaa pahaa oloa. Tämä on silti pieni paha verrattuna siihen, että tiedot pidettäisiin salassa. Verotietojen julkistaminen on osa hallinnon julkisuusperiaatetta, joka on ensiarvoisen tärkeä vallankäytön valvontakeino. Julkisten verotietojen ansiosta kansalaiset voivat seurata tulo- ja varallisuuserojen muutoksia sekä arvioida veropolitiikan onnistumista. Verotustietoihin voi hyvällä syyllä sanoa sisältyvän informaatiota, jolla on yleistä merkitystä.
Myös maanantaina julkistetut tuoreet tiedot vuoden 2003 verotuksesta nostavat esiin kiintoisia seikkoja. Silmiinpistävää on jälleen se, kuinka monet yritysten omistajat maksavat miljoonatuloistaan saman verran tai vähemmän veroja kuin keskituloinen palkansaaja.
Asia ei ole uusi, mutta se herättää jatkuvasti ihmetystä. Eniten pääomatuloja saaneiden kärkijoukosta löytyy esimerkiksi henkilö, joka maksoi runsaan 16 miljoonan euron kokonaistuloistaan veroa 30 prosenttia, aivan lakien mukaisesti. Tilanne on siinä mielessä kummallinen, että pelkkien palkkatulojen varassa elävällä veroprosentti nousee tuohon lukemaan jo selvästi alle 40 000 euron vuosituloilla.
Se pitää tietysti muistaa, että suurista pääomatuloista matalampikin veroprosentti tuo valtion kassaan sievoisia potteja, eli esimerkiksi muhkeista myyntivoitoista hyötyvät myös valtio ja mutkan kautta kaikki kansalaiset. Tavalliselle palkansaajalle eroja pääomatulojen ja palkkatulojen verokohtelussa ei silti ole helppo selittää. Palkkaveroa maksavien asemaa voi kohentaa alentamalla ansiotulojen verotusta, mitä tietä nyt on lyhyin askelin kuljettukin.
Verotiedot paljastavat myös, kuinka monet yritysten omistajat ovat palkkatuloilla mitattuna suorastaan pienituloista joukkoa. Verosuunnittelun mahdollisuuksia käyttäen tulo otetaan yrityksestä pääomatulona, siis alemmalla veroprosentilla. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että osa huipputuloisista yritysjohtajista ei katso aiheelliseksi käyttää tätä mahdollisuutta vaan ottaa ison osan tuloistaan normaalina palkkatulona - ja maksaa kovat verot.
Ehkä osa yritysten johtaja-omistajista yksinkertaisesti pitää tätä menettelyä eettisesti kestävämpänä, kun he kerran tekevät työtä yrityksessä samaan tapaan kuin sen muutkin työntekijät.
Eniten ansainneiden listan kärki muuttui viime vuonna täysin. Selitys on yksinkertainen: Nokian osakkeen kurssi kehittyi niin heikosti, etteivät yrityksen optio-ohjelmaan päässeet pystyneet hankkimaan edellisvuosien malliin kovia optiotuloja. Tilanne voi taas pyörähtää ylösalaisin, jos Nokia saa kurssiinsa uutta imua.
Maan suurimmat ansiotulot olivat silti yhä Nokian pääjohtajalla Jorma Ollilalla, lähes 3,5 miljoonaa euroa. Suomen talouselämän ykkösmiehen tulot putosivat kuitenkin toissa vuodesta peräti 13 miljoonaa euroa. Veroa Ollilan maksoi tuloistaan 60 prosenttia, huima lukema yritysjohtajien joukossa sekin.