Kaveri näytti melkein samalta kuin lukiossa. Kahvia hörpättiin hienon omakotitalonsa keittiössä, vaikka ei olisi pitänyt. Syötiin lounaskin ravintolassa, kielletyn raskas sellainen.
Varsinkaan olutta ja sen jälkeen poltettua savuketta ei olisi lääkärin mukaan varmaan saanut nauttia. Näiden syntien takia kaverin nimi olkoon tässä vain kaveri.
Hän oli toipilas. Uupunut mies, jonka elimistö ei tahtonut enää kestää työtä. Lopussa.
Siinä ihaillessamme toistemme harvenevia päälakeja totesimme, että on jo aikakin väsähtää täydellisesti: olemmehan jo vähän yli 30-vuotiaita. Yliopistosta valmistumisesta on muutama vuosi ja yhtä pitkään on ehditty maksaa kunnon veroja yhteiskunnalle.
Jos eläke alkaisi 35 vuotta aikaisemmin, selviäisimme sinne saakka elossa.
Tällä viikolla keskiviikkona julkaistiin viime vuoden verotilastot.
Kaikkein kannattavinta olisi olla vain rikas, omistaja. Jos edes kipuaisi sinne Koskilinjojen entisen johtajan ja Kärppien Ujcíkin välimaastoon vähäksi aikaa, voisi pistää vuodessa 200 000 säästöön. Jospa sinne pääsisi helposti bussia ajamalla tai jääkiekkomailoja teippailemalla.
Silloin toistakymmentä vuotta sitten, kun ei ollut pienintä hajua siitä, mitä lukion jälkeen voisi tehdä, olisi pitänyt tutkia ihmisten tuloja, omaisuutta ja ammatteja. Niistä ei vain silloin huudeltu.
Meilläkin kaverin kanssa olisi vielä ollut aikaa lukea pääsykokeisiin tai harjoitella mestariksi jossakin lajissa. Ehkä rytmihäiriöt, painajaiset ja masennukset olisivat tulleet vasta myöhemmin.
Mitä jos olisi alkanut tehdä vaatteita? Pohjois-Suomessa on selvästikin edullisinta myydä erävaatteita. Jos olisikin alkanut värkätä punaisia hirviliivejä ja vihreitä housuja. Niitä olisi voinut myydä aina alennuksella, eikä oikealla hinnalla koskaan. Paras metsästäjien vaatettaja tienasi nimittäin viime vuonna yli 18 miljoonaa euroa.
Tietotekniikka, matkailu tai talotehtailu olisi parhaimmillaan tuonut yli miljoonan tulot vuodessa. Jos olisikin alkanut herraksi ja säästynyt lopulliselta väsähtämiseltä. Laivayhtiön tai muun kuljetusfirman omistajana olisi voinut määräillä muita ja poltella itse paksuja sikareita.
Ratsastus ei kannata kuten raviurheilu, eikä hiihto kuten jääkiekkoilu. Laulamalla voisi kyllä saada vaikka kuun taivaalta, jos ääni löytäisi oikean sävelen. Sekin olisi tietysti liian raskasta, jos pitäisi kierrellä keikkailemassa.
Mutta me kaverin kanssa onnittelimme toisiamme kohtuullisesta menestyksestä elämässä. Valtiolla oli vähän mitä verottaa, ja olimmehan me kumpikin saaneet jotakin näkyvää aikaan: minä lapsia ja hän komean talon ja yrityksen.
Mietimme, että ehkä vaivojenkin kanssa jaksaa elää paremmin, kun on vielä nuori aikuinen. Jatkoin matkaani pohjoiseen, mutta nousin autosta useasti jaloittelemaan. Jalkapallovamman takia polvi ei kestä painaa kaasua pitkiä matkoja. Myöhemmin kaveri soitti, ettei hänen sydämensä kestä vieläkään töitä, mutta kyllä hän pian taas yrittäisi.
Mitäpä me emme verojemme eteen tekisi.