Kolumni

Ve­ro­tal­koot

Valtakunassa on taas kova hätä päällä, kuten aina syksyisin, kun pitäisi tehdä budjetti, mutta rahaa ei ole tarpeeksi. Senpä vuoksi sitä yritetään kaivaa kaikkialta, mistä vain mahdollista - siis veroista.

Valtakunassa on taas kova hätä päällä, kuten aina syksyisin, kun pitäisi tehdä budjetti, mutta rahaa ei ole tarpeeksi. Senpä vuoksi sitä yritetään kaivaa kaikkialta, mistä vain mahdollista - siis veroista.

Tämän syksyn keksintöihin kuuluu muun ohella karamellivero, jonka palauttamista ainakin kristillisdemokraatit tuntuvat kannattavan. He eivät ole hallituksessa, mutta haluavat silti kantaa kortensa yhteiseen kekoon, koska hallituspuolueet aikovat luopua joistakin muista tulolähteistä kuten perintöverosta ja ruoan lisäarvonverosta. Ajatuksena on, että karkkeja aletaan verottaa, koska niistä ole mitään hyötyä kenellekään, paitsi namusedille ja muille karamellikauppiaille. Muille makeisista on pelkkää haittaa, koska ne aiheuttavat lihomista, himoja ja hampaiden varisemista.

Kristillisten ajatus on niin kaunis ja yleishyödyllinen, että sitä kannattaa kehitellä edelleen.

Jos karamellit saadaan verolle, avautuu rajattomia mahdollisuuksia uusille verotusmuodoille, sillä samanlaisia hyödyttömiä ja haitallisia tarvikkeita on paljon muitakin. Kaikkein haitallisimpia, kuten tupakkaa, viinaa ja bensaa, toki jo verotetaankin aika pontevasti, mutta muualla on edelleen melkein verottomia turhakkeita.

Esimerkiksi hyttynen tai hirvikärpänen ovat ainakin yhtä jonninjoutavia ja kiusallisia ilmiöitä kuin karamellit, mutta eipä vain ole keksitty niitä verottaa. Pelkkä yhden sentin vero jokaisesta sääskestä ja kolme senttiä hirvikärpäsestä poistaisi valtion rahapulan kertaheitolla. Vero pitäisi tietysti kerätä niiltä ihmisiltä, joiden mailla kiusankappaleita esiintyy. Jos kävisikin niin, että kaikki hätistäisivät ötiäiset pois omilta mailtaan, sekin olisi pelkästään hyvä asia, koska sillähän niistä päästäisiin.

Aivan oivallisia joutavuusveron kohteita ovat myös julkkikset, nuo lööpeissä ja lehtien sivuilla viihtyvät ihmiset, jotka ovat siellä sen vuoksi, että viihtyvät siellä. Julkkisvero voidaan muotoilla vaikka siten, että ensi kerta lööpissä on vielä verovapaa, mutta sen jälkeen vero kovenee progressiivisesti kerta kerralta. Lisähaittavero voidaan mätkäistä siitä, jos julkkis puhuu rumia tai esiintyy humalatilassa, tappelussa ja tupakka suussa.

Samantapainen vero voidaan määrätä myös aika monille televisio-ohjelmille, joista ei ole minkäänlaista hyötyä, vaan pikemminkin haittaa kuten karamelleistakin. Ne eivät ehkä tee reikiä hampaisiin, mutta saattavat aiheuttaa riippuvuutta ja sohvaperunaisuutta, joka puolestaan johtaa keskivartalolihavuuteen ja sitä kautta sairauskulujen lisääntymiseen.

Tästä ei olekaan pitkä matka yleiseen ylensyöntiveroon, joka voi pohjautua veronmaksajan kilomäärän ja pituuden väliseen suhteeseen. Läskiverolle voidaan ennustaa loistavaa tulevaisuutta myös uutena ihmedieettinä, jos ihmiset joutuvat maksamaan valtiolle jokaisesta lisäkilosta, joka ylittää keskimääräisen painoindeksin.