Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on Suomen Tietotoimiston haastattelussa tarkastellut palvelumaksuja pitkän linjan kunnallismiehen näkökulmasta. Hänen ehdotuksensa on, että joitakin palvelumaksuja, kuten sairaaloissa leikkauksista maksettavia, voitaisiin korottaa tulojen mukaan. Toisin sanoen hyvin ansaitsevat maksaisivat kunnallisesta palvelusta enemmän.
Mannisen ehdotus on ymmärrettävä kuntatalouden näkökulmasta, jossa käytettävissä tulolähteinä ovat joko verotulot tai palvelumaksut. Kun veroja ei voi korottaa, toinen vaihtoehto jää jäljelle. Kyse on kuitenkin laajemmasta periaatteellisesta asiasta, ei vain kuntatalouden ongelmien ratkaisusta.
Kuntaministerin puoluetoveri, keskustalainen peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on toisella kannalla kuin Manninen. Hänen mielestään hyvätuloiset maksavat jo muita enemmän veroja, jolloin heiltä ei tule periä sosiaali- ja terveyshuollosta muita korkeampia maksuja.
Hyssälän näkemys on perusteltu. Korkeammat palvelumaksut yhdessä korkeampien verojen kanssa merkitsisivät progressiota progression päälle. Esimerkiksi päivähoitomaksut on jaoteltu erilaisiin tuloluokkiin, mutta yleissääntöä siitä ei voi kunnallisissa palveluissa tehdä.
Ongelmana tällaisissa tilanteissa myös on, kuinka hyvätuloisuus määritellään. Lisäksi käytettävissä olevan rahan määrä ei suinkaan aina riipu ansiotason suuruudesta. Kiristyvä veroasteikko on edelleenkin selkein tapa vaikuttaa siihen, että enemmän ansaitsevat myös maksavat enemmän julkisten palvelujen ylläpidosta. Nousevat palvelumaksut luultavasti pikemminkin lihottaisivat yksityistä sektoria kuin päätyisivät kuntien kassaan.