Mitä tapahtuu jos lapsiperheiden tuloja lisätään kymmenellä prosentilla tai peruspäivärahaa korotetaan? Kuinka paljon rahaa kuluu ja miten paljon lapsiköyhyys vähenee, kuinka lievenevät työttömien olot? Tällaisiin kysymyksiin saadaan vastauksia soveltavan taloustieteen mikrosimulaatiomalleilla.
Tulonsiirrot ja verotus koskettavat kaikkia kansalaisia. Ne ovat yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä, ja siksi tulonjakouudistusten suunnittelu on vastuullinen tehtävä. Muutoksissa syntyy aina voittajia ja häviäjiä. Ei ole aivan yhdentekevää keneltä otetaan ja kenelle annetaan. Alimmilla ansioportailla pienetkin muutokset saattavat suistaa suuren joukon ihmisiä keskelle köyhyyttä.
Soveltavan taloustieteen alaan kuuluvia staattisia mikrosimulointimalleja käytetään monissa maissa järjestelmällisesti verotuksen ja tulonsiirtojen suunnittelussa. Malleja pidetään parhaina työkaluina uudistusten jälkeisen tulonjakautuman selvittämiseen kansantalouden tasolla.
Malli ahkerassa käytössä
Suomessa kaikki valtiovarainministeriön tulonjakoon kohdistuvat uudistukset on vuodesta 1989 lähtien suunniteltu mikrosimulaatiomalleilla. Silloin mallia käytettiin verouudistuksen suunnittelussa, myöhemmin sen puoleen on käännytty muun muassaopintotukea uudistaessa.
Aiemmin käytössä olleet, koottuja tietoja hyödyntäneet makrotason mallit eivät antaneet riittävän tarkkaa kuvaa yksilöiden tilanteesta. Laskennallisten malliperheiden käytön vajavuutena oli tietojen yleistettävyyden puute: ydinperhe on lähes tilastollinen mahdottomuus, varsinkin kun harvan perheen tulot muodostuvat samalla tavalla.
Tietoa ruohon-juuritasolta
Mikrosimulaatiomallien pohja-aineistona on kansalaisten toimeentulosta kerätty laaja tilastoaineisto. Suomessa tähän tarkoitukseen käytetään Tilastokeskuksen tulonjakotutkimusta, jonka piiriin kuuluu vuosittain noin 10 000 kotitaloutta, eli lähes 30 000 ihmistä.
Aineiston perusteella kansalaiset voidaan jakaa esimerkiksi tulokymmenyksiin, joista jokaiseen kuuluu kymmenen prosenttia kansasta. Näin voidaan seurata tulonjaon kehitystä ja saada kattava läpileikkaus uudistuksen vaikutuksista ihmisiin.
Mikorosimulaatiomallit kiinnostavat taloustieteilijöiden lisäksi myös sosiaalialan tutkijoita. Molemmat ovat kehittäneet niitä jo 1980-luvulta lähtien.
Tutkimusta kolmella mallilla
Suomessa on käytössä kolme tulonjakouudistusten arviointiin soveltuvaa mikrosimulaatiomallia. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ylläpitää ja kehittää TUJAa, jota se käyttää yhdessä valtiovarainministeriön kanssa.
Toinen käytössä oleva malli on sosiaali- ja terveysministeriön 90-luvulla kehittämä SOMA, joka on myös Stakesin tutkijoiden ulottuvilla.
Uusin valtaus alalla on viidentoista Euroopan Unionin jäsenvaltion yhteinen EUROMOD, jonka avulla on mahdollista saada vertailevaa tutkimustietoa maiden tulonjaosta. Malli käyttää kaikista jäsenmaista kerättyä yhtenevää tilastoaineistoa, Suomessa tosin käytetään omaa tulonjakotutkimusta hieman sovellettuna.
"Tulonjakotilaston aineistossa on kaikkiaan noin 700 muuttujaa, ja niistä noin 250 on otettu mukaan EUROMOD:iin. Mukana ovat kaikki keskeiset tiedot kaikista otoshenkilöistä, kuten tulot, perheluokitukset tai sosioekonominen asema", sanoo tutkija Heikki Viitamäki, joka vastasi mallin kehittämisestä Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa.
Suomalaiset mallit ovat niin sanottuja staattisia mikrosimulointimalleja, eli niillä voidaan tehdä arvioita tehtyjen muutosten vaikutuksista esimerkiksi vuoden kuluttua.
Useissa muissa maissa käytetään näiden lisäksi myös niin sanottuja dynaamisia malleja, joiden avulla voidaan tutkia muutosten pidempiaikaisia seurauksia. Norjassa ja Ruotsissa dynaamiset mallit ovat jo käytössä, Suomessa ei sellaista ole vielä kehitteillä.
"Meillä on aika pienet resurssit Skandinavian maihin verrattuna. Tosin niitä on hieman lisätty viime vuosina", muistuttaa Viitamäki. Mallien kehitystyö on pitkäjänteistä, ja uusilta käyttäjiltä kuluu pitkään ennen kuin työ on tuottavaa.
Esimerkiksi EUROMOD:in käyttö tulonjakotutkimuksessa on kirjattu valtiovarainministeriön ohjelmaan vuonna 2002, mutta toistaiseksi sitä ei ole hyödynnetty päätöksenteossa.
Suomessa käytössä olevat mallit eivät laske esimerkiksi eläketuloja, kansaneläkkeitä lukuun ottamatta.
"Työeläkkeiden laskeminen perustuu pitkään työhistoriaan, josta pitäisi olla huomattavasti erilaista tietoa. Niiden tietojen hankkiminen olisi tullut hyvin kalliiksi, joten siitä luovuttiin", Viitamäki sanoo.
Mahdollisuudet hyödyntämättä?
Turun yliopiston ja Suomen akatemian tutkija Anita Haataja laittoi SOMA-mallin kehityksen alulle 90-luvun alussa. hänen mielestään ohjelmien käyttöä pitäisi laajentaa yliopistoihin ja muihin tutkimuslaitoksiin, jotta niistä saataisiin nykyistä laajempi hyöty.
Yleensä näiden mallien käyttäjämäärä on hyvin rajoitettu. Esimerkiksi SOMA:a ei luovuteta ulkopuolisten tutkijoiden käyttöön. TUJA:a hyödyntää tällä hetkellä vain kolme, neljä asiantuntijaa, tosin sen käyttömahdollisuuksia on yritetty laajentaa tekemällä siitä Windowsiin soveltuva versio.
Toinen mikrosimuloinnin ongelma on, että itse malleja ja niillä tehtyjä laskelmia ei juuri koskaan dokumentoida. Suuriin kansanryhmiin suoraanvaikuttavat tutkimukset jäävät hallinnon sisälle. Kysymys on tärkeästä asiasta, lakien valmistelun läpinäkyvyydestä.
Pitäisikö taustalla oleva työ julkistaa kaikkien kiinnostuneiden arvioitavaksi? Millaisilla olettamuksilla lakeja ja uudistuksia valmistellaan, mitä kriteereitä käytetään? Haatajan mukaan yksi ennakkotapaus julkisuusperiaatteesta saatiin viime vuonna, jolloin liikenneministeriö joutui Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä julkistamaan autoveron valmistelussa käytettyä aineistoa.
Tavallisen kansalaisen kannalta olisi mielenkiintoista saada tietoonsa vaikkapa Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän raportin taustalla olevat tutkimukset. Kuinka opintotuen muuttaminen lainaperusteiseksi loppujen lopuksi vaikuttaa tulonjakautumaan?