alberto.claramunt@kaleva.fi
Aluksi kuluttajansuojaan liittyvä maininta. Kolumnin tekijä kuuluu keskiluokkaan, eli puhun vähän niin kuin omaan pussiin, mutta silläkin uhalla...
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi ministeriönsä budjettiesityksen päälinjat keskiviikkona, ja tarkemmat luvut tulivat ulos perjantaina. Keskiviikon tiedotustilaisuuden poliittinen ydinsanoma liittyi verotukseen. Katainen puolsi voimakkaasti verotuksen alentamista tasaisesti jokaisessa tuloluokassa. Silläkin riskillä, että paperilla homma näyttää kauhean epäoikeudenmukaiselta.
Suurituloisella, 50 000 euroa vuodessa tienaavalla, jää käteen veroalesta 750 euroa ja pienituloisella, 15 000 euroa tienaavalla, 216 euroa vuodessa. Ja sille pahuksen keskiluokkaisellekin jäisi palkastaan vuodessa käteen noin 500 euroa aiempaa enemmän.
Syntyy klassinen veropoliittinen vääntö. Kokoomuksen katsotaan suosivan suurituloisia, muut vaativat veronalennusten kohdentamista pienituloisiin. Eli oletko Fortumin Mikael Liliuksen vai kaupan osa-aikaisen kassan puolella? Sympatiat, minunkin, ovat siellä kassanhoitajan puolella.
Näkökulman voi kuitenkin kääntää toiseksi ja ottaa huomioon keskituloiset. Jos veropäätöksissä suosittaisiin vain pienituloisia, kannustimet tienata lisää, nousta sinne keskiluokkaan, vain heikkenisivät. Veroporras pienituloisen ja keskituloisen välillä jyrkkenisi. Lisäeuroista ei jäisi käteen kuin murto-osa. Jo nyt keskituloisen rajaveroaste on 50 prosentin luokkaa, kun muissa Euroopan maissa se on keskimäärin alle 45 prosenttia.
Mikä kansantaloudellinen merkitys tällä kaikella on? Tietenkin se, että jos valtio rankaisee lisätuloista, myös kansantalouden kasvu on uhattuna. Verotuloja ei kerrykään samaan tahtiin kuin aiemmin. Ei kerry jaettavaa yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseen.
Suomen keskiluokka on tyytynyt elämään kohtuullisen korkean verotuksen ja kalliiden tavaroiden maassa. Kun turisti tulee Suomeen, hän huomaa, että vain lohi on halpaa. Jos suomalaiset ihmiset olisivat yrityksiä, he siirtyisivät toiseen maahan. Näin ei onneksi käy, vaikka eläkeläisiä on jonkin verran lähtenyt varmemman auringon, ilmaisten lääkkeiden ja keveämmän verotuksen Espanjaan.
Keskiluokan pikku "kapina" voisi tehdä terää poliitikoille. Ajatellaanpa vaikkapa alkoholipolitiikkaa. Sitähän tehdään meillä osana sosiaalipolitiikkaa, jossa huolta kannetaan suurkuluttajista. Teemalla alkoholi on terveydelle vaarallista, sen hintaa on aina järkevää nostaa. Keskituloisen perheen lompakko uhkaakin ohentua, jos vanhemmat aikovat nauttia ravintolassa ruuan kanssa viiniä. Toista se on niillä, jotka kuluttavat firman Eurocardia asiakkaidensa kanssa.
Entäpä energian hinta? Ilmastonmuutoksen nimissä, energian säästämiseen kannustaen, uuden energiantuotantokapasiteetin rakentamista on rajoitettu. Viides ydinvoimala meni kymmenvuotisen taistelun jälkeen läpi, mutta ilmeisesti olisi pitänyt laittaa rakenteille saman tien kaksi sähkön hinnannousun taltuttamiseksi. Fortum on jo päättänyt korottaa sähkön hintaa kymmenellä prosentilla ja ennusteiden mukaan toinen mokoma on tulossa vuoden kuluessa.
Voi kun joku ajaisi meidän pienten, keskiluokkaisten etua.