Puheenjohtajien verokannanotot ovat niin realistisia ja maltillisia, ettei niiden perusteella voi jakaa puolueita vuohiin ja lampaisiin.
Vaalitaistelun yhtenä avauksena voitaneen pitää Veronmaksajien keskusliiton järjestämää verokeskustelua, johon järjestäjä oli saanut taas, kuten neljä vuotta sitten, kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Keskustelu oli maltillista, jopa varovaista, vaikka poliittinen tilanne - hallitus vastaan oppositio - tulikin selvästi esiin. Veroväittelyssä puoluejohtajat hallitsivat asiansa eikä kukaan sortunut katteettomiin lupauksiin. Tosin Anneli Jäätteenmäki väläytti menoja lisääviä uudistuksia.
Palkansaajan kannalta verokeskustelun anti oli myönteinen. Kaikki kolme puheenjohtajaa lähtivät siitä, että työn verotusta alennetaan jatkossa. Lipponen ja Itälä ohjaisivat kahden miljardin euron veronkevennysvaran vaalikauden aikana ansiotuloihin. Se tietäisi yhden prosenttiyksikön veronalennusta joka vuosi. Jäätteenmäki keventäisi ansiotulojen verotusta vähemmän. Hän varaisi summasta puoli miljardia euroa työnantajamaksujen alentamiseen matalan tuottavuuden aloilla.
Kokoomus ja SDP painottaisivat kevennysvaran palkkatuloihin. Tämän linjan voi hyväksyä, onhan suomalaisten ostovoima kaikissa tilastoissa matala ja tuloverotus huippukireä.
Palkkatulojen verotuksen keventäminen lisäisi ostovoimaa, jota tarvitaan uusien työpaikkojen luontiin. Työnantajamaksujen alentaminen on myös hyvä ajatus etenkin pienten yritysten työllistävyyden kannalta, mutta voi kysyä, ohjautuuko alennus todella lisähenkilöstön palkkaamiseen.
Puolueiden veroalennusvara - kaksi miljardia euroa vaalikaudessa - on hyvin maltillinen, jos sitä vertaa Paavo Lipposen hallitusten antiin. Työn verotus on keventynyt selvästi enemmän kuin hallitusohjelmissa luvattiin ja kaavailtiin.
Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa 1995 tavoitteeksi asetettiin 5-10 miljardin markan työntulojen veronkevennys vaalikauden aikana. Alennusta kertyi vuodesta 1996 vuoteen 2000 noin 16 miljardia markkaa. Lipposen toisen hallituksen tavoitteena keväällä 1999 oli alentaa tuloverotusta 10-11 miljardia markkaa. Tänä vuonna veronkevennyksiä kertyy kolmisen miljardia euroa eli lähes 18 miljardia markkaa.
Sateenkaarihallitus ei ole ainakaan liioitellut verolupauksissaan. Tuoreetkin vaalilupaukset ovat niin realistisia, että ne voidaan toteuttaa, jos talous kasvaa kohtuullisesti. Liikkumavara tulevalla vaalikaudella on kuitenkin aikaisempaa pienempi, koska talouden näkymät ovat heikommat eikä valtiolle ole odotettavissa suuria myyntivoittoja. Lisäksi veropohja rapautuu, kun Suomi joutuu laskemaan sekä alkoholin että tupakan valmisteveroa.
Kolmen prosentin talouskasvu on mahdollisuuksien rajoissa ainakin vaalikauden loppupuolella. Jos se toteutuu, veronkevennysten lisäksi kyetään lyhentämään valtion velkaakin. Kaikki kuitenkin riippuu siitä, alentuuko työttömyys. Siihen tarvitaan monia keinoja, myös veronalennuksia.
Aivan ilman säröjä verokeskustelu ei sentään mennyt. Eroja löytyi nimenomaan pääomaverotuksessa. Puoluejohtajista vain Ville Itälä ilmoitti selkeästi, että kokoomus torjuu ehdottomasti osinkojen kahdenkertaisen verotuksen ja haluaa pitää osinko- ja pääomaverokannat 29 prosentissa.
Osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen siirtymistä on esittänyt ylijohtaja Lasse Arvelan työryhmä. Vaalikampanjan edetessä asiasta voi kehkeytyä kovaakin väittelyä.