Oulun kaupunginvaltuutetut joutuvat syksyn kuluessa ratkaisemaan, millä tavalla he sopeuttavat kaupungin kiristyvää taloutta. Oulun talous on yhä vahvalla pohjalla, mutta velkamäärä kasvaa huolestuttavan nopeasti.
Enemmistö 67 valtuutetusta ymmärtää, ettei Oulu voi jatkaa nykyisellä kiivaalla velanottotahdilla. Monellako heistä riittää rohkeutta tervehdyttää taloutta rakenteita uudistamalla?
Edessä olevat päätökset eivät ole helppoja, mutta ikäviä ratkaisuja on pakko tehdä. Väistelyllä ja löysillä toiveilla ei päästä enää eteenpäin.
Ratkaisujen teko alkaa kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantai-iltana. Valtuutettujen on ennemmin tai myöhemmin päätettävä, millä tavalla noin yhdeksän miljoonan euron vajaus saadaan katetuksi kaupungin talousarviossa.
Vajaus syntyy, ellei valtuusto hyväksy kaupunginjohtaja Matti Pennasen talousarvioluonnoksessaan esittämää kiinteistöveron korotusta. Vajaus voi olla vieläkin suurempi, jos talousarvion pohjana ollut arvio verokertymästä osoittautuu liian optimistiseksi.
Kaupunginhallitus tyrmäsi korotuksen niukasti äänin 9–8 runsas viikko sitten. Myös Kalevan kyselyssä (5.11.) enemmistö valtuutetuista näyttäisi vastustavan nostoa.
Moni valtuutettu varsinkin keskustassa ja perussuomalaisissa pitää kiinteistöveron korotusta suurena. Omakotitalossa, rivitalossa tai kerrostalossa asuviin kohdistuvana tasaverona korotus kurittaisi suhteellisesti eniten pienituloisia.
Taloustaantumassa joudutaan jakamaan parannusten sijasta heikennyksiä. Ei ole ihme, jos valtuutetut vaikuttavat neuvottomilta ja turvautuvat helppoihin ratkaisuihin poliittisesti vaikeampien, mutta taloudellisesti tehokkaampien keinojen valitsemisen asemesta.
Tästä syystä valtuusto käsittelee ensiksi verot ja niiden mahdolliset korotukset ja vasta sen jälkeen säästötoimenpiteet rakenteiden muokkauksineen.
Marssijärjestys on väärä. Rakenneuudistuksilla olisi mahdollista pienentää veronkorotusten tarvetta. Veroja ei kenties tarvitsisi korottaa, jos valtuutetut uskaltaisivat tehdä tarvittavia rakenneuudistuksia. Toivottavasti rohkeus riittää.
Oululla on jäljellä kaksi vaihtoehtoa: nostaa esimerkiksi kuntaveroa tai ottaa lisää syömävelkaa.
Siksi kaupunginvaltuuston on seuraavien viikkojen kuluessa löydettävä toiminnallisia säästöjä. Se on kuitenkin vaikeaa.
Hankalin pala on kouluverkon uudistaminen ja kampuslukiomalli. Kaupunginjohtaja Pennasen esityksessä Ouluun luotaisiin kuusi keskustan kampuslukiota, joihin reuna-alueiden lukiot sulautuisivat.
Keskittäminen toisi säästöjä jo pelkästään siksi, että alakoulujen uudisrakentamiselta vältytään. Vapautuvia lukiotiloja voisi ottaa peruskoulukäyttöön.
Ilmeisesti lukiopäätös siirtyy kevääseen. Suurin ryhmä, keskusta, näyttää asettuneen sen jarrumieheksi. Merkittävä ratkaisu tarvitsee harkinta-aikaa, mutta tohtiiko valtuusto tehdä keväälläkään mitään? Vaalit ovat jo seuraavana vuonna.
Pääkirjoitus