Huh! Kävin Sonata sinfonica -konsertissa 7.9. Konsertin anti ei aiheuttanut tuota huh-ähkäisyä vaan Energia Areena.
Niin oululainen kuin olenkin, en ole aiemmin käynyt siellä. En harrasta Kärppä-matseja – enää. Kauan sitten, kun ne pelattiin raikkaassa ulkoilmassa, kävin joskus sormet kohmeessa ja nenä punaisena kannattamassa kotijoukkuetta.
Mutta siitä areenasta. Itseäni saan toki syyttää ikimuistoisesta kokemuksesta. Annoin nimittäin Ticketmasterin valita minulle paikan. Sitä ei olisi pitänyt tehdä.
Yllätys oli melkoinen, kun areenalle pääsin. Olin saanut paikan 16. riviltä. Rivi 18 on ylin. Olihan sieltä laajat näkymät eikä kuuleminenkaan ollut ongelma. Hyvin sinne pääsin kiipeämään, vaikken enää ihan nuori olekaan.
Alastulo sen sijaan oli vaativampi suoritus, kieli keskellä suuta, eikä edes mitään stilettoja jalassa ollut. Niitäkin näkyi joillakin naisihmisillä.
Jyrkkien portaiden vieressä on kyllä kaiteita, mutta niiden väli on aika pitkä. Kun irrotin käteni toisen puolen kaiteesta, ei toinen käteni yltänytkään seuraavalle kaiteelle, vaan piti astua alaspäin muutama porras tuetta.
Olen kohtalaisen pieni kooltani, en kuitenkaan varsinaisesti alamittainen. Ja käyhän siellä matseja katsomassa keskenkasvuisiakin.
Onkohan kukaan pudonnut? Toivottavasti ei. Henkilökunta on tietysti saanut silloin tällöin auttaa epävarmoja liikkujia portaissa.
Mietin, eikö kaiteita olisi voinut sijoittaa lähemmäs toisiaan. Ymmärrän kyllä, että väliä pitää olla, että penkkiriville pääsee, mutta tilaa näyttäisi silti olevan. Portaiden askelmat eivät nekään tuntuneet erityisen hyviltä, pahimmoilleen matalat ja kapeat.
Helpompi minun oli kiivetä Pietarissa Iisakin kirkon katolle, jonne askelmia on 262, ei toki suoraa nousua. Eikä paljon tarvinnut tukea ottaa kaiteesta Solovetskissakaan Sekirnajan 293 portaassa, sain rauhassa keskittyä askeleita laskemaan. Ne portaat ovat kyllä suorat, jokunen tasanne vain on välissä.
Veronan areena on aika hankala, mutta ei mielestäni niin hankala kuin tämä oululainen Energia Areena. Areenojen luonteeseen taitavat kuulua istuinrivien jyrkkä nousu ja vähäiset kaiteet. Ensi kerralla, jos Energia-areenalle menen, valitsen itse paikan ja aika alhaalta. Kiipeilystä toki pidän, mutta käytän mielelläni käsiä apuna.
Mirja Karjalainen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.