Suomen suurituloisimpien joukossa yhä harvempi edustaa niin sanottua vanhaa rahaa tai perinteisiä talouden aloja. Yhteiskunnan on syytä iloita kovista veronmaksajista.
Parissa kolmessa vuosikymmenessä listaukset, jotka kertovat suurituloisimmista suomalaisista, ovat muuttuneet merkittävästi – eikä syy ole vain se, että moni takavuosien kärkinimi on poistunut joukosta kuoleman kautta.
Listausten kiinnostavin muutos näkyy siinä, että niin sanotun vanhan rahan ja perinteisten toimialojen edustajat ovat menettäneet asemiaan. Tilalle on tullut uusia nimiä ja uusia toimialoja.
Vain muutama vuosikymmen sitten luetteloiden kärkisijoilla näkyi nimiä vanhoista tunnetuista omistajasuvuista, myös edustajia kuuluisasta 1960-luvun lopun 20 perheestä.
Takavuosien nimiä on toki kadonnut näkyvistä myös sen takia, että varallisuusvero siirtyi meillä historiaan vuonna 2005. Siksi nimilistauksia varakkaimmista suomalaisista ei enää nähdä.
Erityisesti koko Suomen tulokärki on kiinnostavaa luettavaa. Ensimmäisenä Ilkka Paananen, toisena Mikko Kodisoja ja kolmantena Alexander Hanhikoski.
Kukaan heistä ei tule metsäteollisuudesta tai konepajayhtiöstä tai pankki- taikka kustannustoiminnan maailmasta.
Kaksi ensimmäistä ovat pelifirma Supercellin johtajia, ja Hanhikoski on noussut huipputuloihin toimialalla, joka ei osalle suomalaisista edes aukea: hän on rikastunut sijoittamalla kryptovaluuttoihin kuten bitcoiniin ja etheuremiin.
Pohjois-Pohjanmaalla eniten ansainneiden lista on perinteisempi, mutta uusien alojen nuoret edustajat nousevat esiin täälläkin. Neljäs on Talliosake-yrityksestä omistusta myynyt Antti Pääkkö, seitsemäs pelifirma Fingersoftin perustaja Toni Fingerroos ja kahdeksas pokerinpelaaja Mikko Rahtu.
Kortinpeluu ei tosin toimialana ole uusi vaan ikivanha, mutta alan edustajia on harvoin nähty suurimpien veronmaksajien joukossa.
Ei ehkä merkittävä mutta merkillepantava on myös tämän hetken tulo- ja verokuninkaiden tyylillinen ero edeltäjiinsä.
Tumma kokopuku on vaihtunut huppariin – eikä vain siksi, että tärkätyt kaulukset voivat hiertää ihoa, vaan myös imagosyistä. Pelinkehittäjä kertomassa uutuustuotteesta kokopuvussa olisi epäuskottava.
Maan tai maakunnan tulotietokoosteita viestimissä on kutsuttu myös kateus- tai kaunalistauksiksi. Nekin tunteet voivat lukijalla herätä.
Samalla nuo uutiset kertovat siitä, millaiseen vaurauteen Suomessa voi työllä, älykkyydellä tai onnella yltää. Parhaimmillaan tiedot toimivat rohkaisuna ja kannustuksena yrittämiseen ja työntekoon.
Olennaista uutisissa on, että niissä kerrotaan myös henkilön maksamat verot tai ainakin verotettavien tulojen osuus kaikista tuloista. Nekin summat nousevat korkeiksi. Julkisen talouden kannalta ei ole suurta väliä, millä rehellisellä toiminnalla verotettavat tulot on hankittu.
Tyytyväisyyden aihe on myös se, että vaikka moni suureen vaurauteen yltänyt suomalainen voisi lähteä veroja pakoon maailmalle, varsin pieni joukko on niin tehnyt.