Ennen eduskuntavaaleja yritin palvella puoluettani, vasemmistoliittoa, tarjoamalla asiantuntijan vinkkejä. Kuuma vihjeeni kuukausia ennen eduskuntavaaleja oli, että vaalien tärkein keskustelunaihe tulee olemaan verotus. Kirjoitin jopa muutamia analyysinpoikasia puoluejohdon käyttöön, joissa oli fiksuja ideoita äänestäjien saamiseksi puolueen kannattajiksi.
Pieleen meni. "Asiantuntijan" arvio vaalien keskusteluaiheesta ei voinut enempää mennä pöpelikköön. Ykkösaiheeksi muodostui ulkopolitiikka ja Irak. Verotuksesta ei ennätetty keskustella juuri lainkaan. Aiheesta on alettu keskustella nyt. Etlan johtaja Pentti Vartia esitti tuloveroihin tasaveromallia. Hallitus on rivakasti tarttunut verotukseen alentamalla verotusta kesken vuotta.
Hallitusohjelmaan kirjattiin järkevältä tuntunut verolinja. Veronalennuslinja oli tarkoitus pitää melko maltillisena, jotta julkiset palvelut eivät vaarannu. Veroja alennetaan, mutta esimerkiksi melko mittavat Sailaksen työllisyysraportin kohtuullisen mittavista veronalennuksista luovuttiin.
Ensi töikseen hallitus itse käveli oman verolinjauksensa yli. Ensimmäiselle vuodelle päätetyt veronalennukset syövät neljälle vuodelle tarkoitetut veronalennukset. Sokea Reettakin näkee, etteivät veronalennukset hallituskaudella jää tähän. Ällätikulla laskien hallitusohjelman verolinja ei vielä ole roskakorissa, mutta käytännöllisesti katsoen hallitus pyyhki kuukaudessa omalla hallitusohjelmallaan takamustaan.
Asiaa tulee tarkastella kahdesta näkökulmasta: talouden ja politiikan. Talouden kannalta tulee esittää kysymys, millä verolinjalla parhaiten tuetaan työllisyyttä ja muita yleviä yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, kuten tasa-arvoa. Politiikan osalta kiinnostaa tietää mikä merkitys hallitusohjelmalla ylipäätään on. Hallitusohjelmanhan pitäisi olla hallitukseen valittujen puolueiden ilmoitus kansalaisille siitä miten he lunastavat vaalikampanjassa annetut puheet. Miten sanat muuttuvat teoiksi.
Talouspoliittisessa keskustelussa voidaan hyvin karkealla jaotuksella löytää kaksi linjaa. Tuloverotuksen alentamisella ajatellaan synnytettävän kansalaisten ostovoimaa kasvattamalla talouteen piristysruiskeita, jotka kiihdyttävät talouskasvua. Samalla hoituisi pienituloisten kannustinongelma ja suurituloisten "kohtuuton" verottaminen.
Viimeksi mainittuja perusteita käytti Pentti Vartia perustellessaan tasaveroa. Vaikka esitys ei tule toteutumaan, kertoo se kuitenkin mihin suuntaan virta vie: tuloerojen kasvattamisen suuntaan.
Toisen kannan mukaan verojen alentamisessa ei tule hötkyillä, koska siten hyvinvointivaltion rahoitus vaarantuu. Verotuksen keventämisellä saatavat positiiviset vaikutukset eivät pysty kompensoimaan menetyksiä, joita julkisten palvelujen näivettäminen väistämättä tuo.
Näkemyserot voi tiivistää käsityksiin verotuksen dynaamisista vaikutuksista. Verotuksen alentajien käsityksen mukaan reippaista veronalennuksista jää kansantalouden tuloslaskelmassa viimeiselle riville positiivinen tulos. Penseästi isoihin veronalennuksiin suhtautuvat näkevät viimeisellä rivillä miinusmerkkisen tuloksen.
Taloustieteellisestä tutkimuksesta ei löydy yksikäsitteistä tukea kummallekaan kannalle. Selvää kuitenkin on, että reippaista veronalennuksista on seurauksena tuloerojen kasvu. Hyvä vai paha? Ollaan siirrytty faktoista arvojen maailmaan. Tästä eteenpäin pitäisi asiantuntijoiden ja virkamiesten olla hiljaa ja poliitikkojen olla äänessä. Verokeskustelua häiritsee puurojen ja vellien sekoittuminen. Asiantuntijat eivät pysy omassa karsinassaan. Asiantuntijoilla on toki oikeus, jopa velvollisuus, lausua arvovarautuneita mielipiteitä, mutta reilua ei ole, että mielipiteitä tarjoillaan asiantuntijuuden pakettiin käärittyinä.
Taloustieteilijänä sanon, että isojen veronalennusten dynaamiset vaikutukset ovat kyseenalaisia. Ne ovat kansantalouden kannalta hyppy tuntemattomaan. Tässä olen samoilla linjoilla kuin entinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö, joka viime töinään varoitteli suurten veronalennusten synnyttävän valtiontalouteen ison loven.
Entisenä poliitikkona, jolla on edelleen oikeus ja velvollisuus lausua myös ideologia mielipiteitä sanon, että tuloerot ovat nykyiselläänkin liian suuret. Mitään syytä ei ole suurentaa niitä. Rikkaat voivat Suomessa hyvin ja köyhät huonosti. Tämä on mielipide.
Hallituksen melko räväkkää aloitusta veronalennusten suhteen tulee tarkastella myös poliittisen järjestelmän ja demokratian näkökulmasta. Tämä tarkastelukulma sopii mainiosti nyt kun Kalevi Sorsa on taas peräänkuuluttanut kansanvallan juhlistamista.
Demokratian rautalankamalli toimii siten, että hallitusohjelmassa aatteet saavat ilmenemismuotonsa, poliitikot ja ideologiat puhuvat ja virkamiehet ja asiantuntijat kertovat faktoja silloin kun kysytään. Hallitusohjelma syntyy näin. Kun toteutuksen aika on, ryhtyvät virkamiehet suurella innolla toteuttamaan valittua linjaa. Seuraavissa vaaleissa kansalaiset kääntävät peukalonsa ylös- tai alaspäin.
Hallituksen ensimmäiset veropäätökset eivät olleet hallitusohjelman mukaisia. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että heikko hallitus alistui vahvan virkamieskunnan edessä, joka halusi panna Sailaksen työllisyysraportin vero-ohjelman.
Kansanvallan kannalta tämä talouspoliittinen kuperkeikka on murheellinen. Pahinta asiassa ei ole se, että valittu verolinja on hyvin riskialtis, vaan se, että näin kansalaisille annettiin äänestämisen tarpeellisuudesta huolestuttavaa viestiä. Äänestysaktiivisuuden mahdollisesta alenemisesta voidaan syyttää seuraavalla kerralla Tony Halmetta, joten todelliset kansanvallan pulmat voidaan taas näppärästi sivuuttaa. Tätä menoa Kalevi Sorsa voi ryhtyä ajamaan kansanvallan muistojuhlia.