Osa Suomessa toimivista kansainvälisistä yrityksistä maksaa isoista voitoistaan tänne olemattomat verot. Ilmiö on tuttu terveydenhuoltoalalta, mutta ei koske vain sitä.
Toki unohtuu helposti, että yritykset maksavat täällä palkkoja, ja niistä maksetaan veroja. Mutta silkkaa keplotteluakin on: lypsetään voitto Suomesta, mutta maksetaan verot muualle, myös niin sanottuihin veroparatiiseihin.
Jos kuntien tarjouskilpailuissa on mukana veroparatiisiyhtiöitä, hankintalaki ei mahdollista niiden sulkemista ulos. Oven osoittaminen on kuitenkin mahdollista sellaisille yrityksille, jotka ovat rikkoneet verolakeja.
Tähän kohtaan suomalaisessa lainsäädännössä ja viranomaiskäytännössä liittyy kuitenkin ongelma, johon entinen oikeusministeri, vihreiden Tuija Brax on kiinnittänyt huomiota: veroviranomaiset eivät kerro kunnille verolakeja rikkoneiden yritysten nimiä, vain niiden määrän.
Tilanne on kummallinen. Jos tiedon saanti nimistä vaatii verolain muutoksen, silloin muutos pitää tehdä.
Kun räikeäkin verosuunnittelu voi pysyä lain rajojen sisällä, siihen on vaikea puuttua. Keplottelun julkitulollakin on kuitenkin merkitystä. Kun terveysfirma Mehiläisen verosuunnittelusta nousi kohu, yrityksen emoyhtiö muutti konsernin rahoitusrakennetta niin, että yhtiön Suomeen maksettavien yhteisöverojen määrä kasvaa.
Tanskassa tuli vastikään voimaan laki, jonka ansiosta siellä toimivien kansainvälisten yritysten sinne maksamien verojen määrä on helposti nähtävissä. Tieto maksetuista veroista antaa esimerkiksi kuluttajille mahdollisuuden suosia niitä yrityksiä, jotka maksavat veroja rehdisti myös asemamaassaan.
Meilläkin lakiin kannattaisi tutustua.