Suomalaisia verotetaan yhä kovalla kädellä. Nykytilanteeseen ei pidä jäädä. Käyrää pitää vääntää alaspäin.
Veronmaksajien keskusliiton tuore kansainvälinen verovertailu tuo tarpeellista pohjatietoa keskustelulle suomalaisen työn verotuksesta. Suomen vertailukohtana tilastossa on 17 muuta OECD-maata. Tässä joukossa parhaimmat vertailukohdat saadaan niin sanotuista vanhoista EU-maista, siis niistä, jotka olivat unionin jäseniä jo ennen vuoden 2004 suurta laajentumista.
Vertailututkimuksen viestin voi tiivistää muutamaan pääkohtaan. Ensinnäkin pienipalkkaisten verotuksessa Suomi sijoittuu eurooppalaisen keskitason tuntumaan, tänä vuonna jopa hieman sen alapuolella. Päihitämme kirkkaasti esimerkiksi Saksan ja Tanskan. Se on tutkimuksen hyvä uutinen.
Tulojen noustessa ero kuitenkin katoaa. Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna keskituloisia verotetaan Suomessa jo tiukemmin. Kun mennään tuloportaita ylöspäin, progressio iskee yhä ankarammin suomalaisen veronmaksajan tappioksi. Niinpä Suomessa yli keskipalkkaista työntekijää verotetaan reilusti yli kolme prosenttiyksikköä tiukemmin kuin muissa EU-maissa keskimäärin.
Ylimmällä tarkastelussa olleella palkkatasolla ero eurooppalaiseen yleistasoon on jo kuusi prosenttiyksikköä. Se on paljon siitä huolimatta, että suurista tuloista syntyy suuri veronmaksukyky.
Lisätuloista eli esimerkiksi palkankorotuksista maksettavan marginaaliveron kohdalla Suomi kurittaa ankarasti jo keskituloisia. Tämän huomaavat esimerkiksi monet niistä palkansaajista, jotka ovat parin viime kuukauden aikana saaneet reippaita palkankorotuksia. Käteen jää yllättävän vähän korotuksesta.
Vertailumaiden joukossa marginaaliverotuksen ero eurooppalaiseen keskitasoon on jo keskituloisilla yli kuusi ja suurituloisilla lähemmäs yhdeksän prosenttiyksikköä. Alle keskituloisten verotus on sentään eurooppalaistasolla. Keskituloisia kohtelee Suomea ankarammin vain neljä maata. Tässä tuloluokassa Ruotsi kuuluu yllättäen joukon keveimpiin marginaaliverottajiin. Suurituloisten kohdalla maat ovat samalla tasolla.
EU:n jäsenyys ja erityisesti euromaiden joukkoon kuuluminen on "eurooppalaistanut" Suomen talouselämää. Tavallinen suomalainen on huomannut sen siinä, että korot eivät enää huitele omissa pohjoisissa korkeuksissaan. Verotuksessa Suomen pääsy unionin 15 vanhan jäsenmaan keskitasolle on sen sijaan kummallisen tiukkaa.
Työn verotus ei ole ainoa asia, jossa se näkyy. Vastaavanlaisen ilmiön tavallinen suomalainen on joutunut huomaamaan esimerkiksi autoverotuksessa. Suomen viranomaiset ovat pyrkineet pitämään kynsin hampain kiinni kireästä verotuksesta unionin sääntöjä ja rajoja venyttäen, jopa rikkoen. Verot eivät ole vastikkeettomia uhrauksia. Niiden keruu sulatetaan, jos ne pysyvät kohtuudessa ja jos veroille saa vastinetta. Esimerkiksi terveydenhuollon pahenevat ongelmat saavat kuitenkin kysymään, kuinka ankarakaan verotus ei saa järjestelmää toimimaan.
Matti Vanhasen toinen hallitus on jäädyttänyt suhdannesyistä veronalennukset. Ne ovat lykkääntymässä vuosille 2009--2011.
Korkeasuhdanteessa veronalennukset voivat ylikuumentaa taloutta, mutta pitkällä jaksolla Suomen kokonaisveroaste pitää puristaa vertailumaiden tasolle. Se kannustaa työntekoon, pitää yllä kasvua ja auttaa selviytymään ikääntymisen aiheuttamista rasituksista.