Verojen noston tie pian lopussa

_

Kuva: Sahavirta Helena

Pohjoisen kunnissa pitää muistaa, ettei veroja voi nostaa loputtomiin. Korotukset iskevät kovimmin pienituloisiin.

Monet Pohjois-Suomen kunnat ovat jatkaneet veroprosenttien korotusten tiellä, kun muualla Suomessa on otettu käyttöön jo muita keinoja. Korotuksiin turvautui yhä useampi pohjoinen kunta, vaikka Suomen kunnat yleensä nostivat ensi vuoden veroprosenttiaan paljon aiempaa harvemmin.

Likikään kaikkia veronkorotuksia ei selitä esimerkiksi alueen elinkeinopohjan kapeus, joskin myös se vaikuttaa kuten Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne huomautti Kalevassa. Kehnosti pärjänneitä kriisikuntia on myös etelässä ja etenkin Itä-Suomessa. Silti veroprosentin korotukset painottuvat pohjoiseen.

Kartta ankarimmin verottavista kunnista näyttäisi jo lähitulevaisuudessa pohjoisen kannalta kohtuuttoman synkältä, jos vallitseva suuntaus jatkuisi. Liian monien Oulun ja Lapin läänin kuntien päättäjiä näyttää johdattavan luulo, että kunnallisveroruuvia voi kiristää jatkuvasti. Sitä tietä ei voi kulkea loputtomiin. Sietokyvyn raja tulee vastaan 20 prosentin kieppeillä. Sille rajalle on kiivennyt jo 13 pohjoissuomalaista kuntaa.

Kovia korotuksia ei voi enää perustella vakioselityksellä, että valtion kunnille määräämät tehtävät olisivat lisääntyneet. Todellinen syy on se, että on poliittisesti paljon helpompi kasvattaa budjettia kuin leikata sitä.

Kuntapäättäjiä voi rauhoittaa asukkaiden korotuksia ymmärtävä asenne. Se on kuitenkin heiveröinen pohja päätöksille, ja kuntalaisten ymmärtämyksellä on rajansa. Kunnalliset palvelut ovat arvostettuja. Kovin monet kuntalaiset vain luulevat, että juuri tärkeimpien palveluiden karsinta tai verojen korottaminen ovat vaihtoehtoja. Niin ei tietystikään ole. Kunnallisten virka- ja luottamushenkilöiden se pitäisi tietää. Veronkorotukset helpottavat lopulta vain lyhyen aikaa. Vaihtoehtona olevat säästöt tuntuvat usein kipeiltä, mutta niitä on vain tehtävä, jotta talous saadaan tervehtymään.

Vertaus kotien taloudenpitoon on pelkistetty, mutta periaatteessa pätevä. Kuten Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen muistutti Kalevassa, kotitalouksissa katsotaan ensin tulot ja mietitään sitten, mihin niitä käytetään. Yli varojen eläminen ei onnistu pitemmän päälle julkisessa sen enempää kuin yksityisessäkään taloudessa.

Kuntien talousarvioiden laadinta on osoittanut erityisen kipeästi tänä syksynä, miksi palvelu- ja kuntarakenteen uudistusta eli Paras-hanketta tarvitaan. Yhteistoiminta ja usein myös kuntien yhdistäminen ovat lopulta ne keinot, joilla asukkaiden palvelut voidaan turvata kestävästi. Jos sitä ei oivalleta kaikissa vaikeuksiin ajautuneissa kunnissa, valtiovallan on opastettava tosiasioiden tunnistamisessa ja tunnustamisessa.

Kunnallisveron ankaruudesta kärsivät erityisesti pieni- ja myös keskituloiset palkansaajat, koska kysymyksessä on tasavero. Kaikilta peritään saman prosentin mukaan, olipa tuloja paljon tai vähän. Vähennykset on karsittu harvoiksi.

Samaan kunnallisveroprosenttiin ei varmasti päästä koskaan koko maassa, mutta nykyinen verohaitari on ehdottomasti liian lavea. Käteen jäävissä tuloissa voi olla satojen eurojen ero jopa melko lähekkäin sijaitsevissa kunnissa asuvilla, samanlaisella tulotasolla olevilla ihmisillä.

Sen jälkeen kun Paras-hanke on toteutettu, kuntien perimien veroprosenttien haarukka on todennäköisesti nykyistä kapeampi. Ellei niin käy, hanke jää keskeneräiseksi. Kansalaisilla on oikeus odottaa, että tavoitteet saavutetaan.