Verotuksen uudistus on keskeisessä osassa ensi kevään hallitusneuvotteluissa. Siksi hyvin harkitut ehdotukset kiinnostavat ja ovat tärkeitä. Pöytä vaalitaisteluun on katettu.
Suomi on niin kireän tuloverotuksen maa, että asteikkojen lievennys on usein kuultu ehdotus. Keskiviikkona alennusta esitti Talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen vetämä työryhmä aivan kuten viime viikon perjantaina ehdotuksensa luovuttanut ylijohtaja Lasse Arvelan työryhmäkin oli tehnyt.
Edellinen on pääministeri Paavo Lipposen, jälkimmäinen valtiovarainministeri Sauli Niinistön asettama. Aivan päällekkäistä ryhmien työn ei ollut. Arvelan tutkijoista ja talouselämän vaikuttajista koostuvan asiantuntijaryhmän piti pohtia ainoastaan pääomatulojen verotusta. Arvela itse korosti, että sen esittämä veropaketti on kokonaisuus. Niin se tietenkin onkin.
Leppäsen työryhmän kuului niinikään nippu asiantuntijoita, myös ylijohtaja Arvela. Sen tuli puolestaan arvioida verotusta kansainvälisessä toimintaympäristössä. Vertailua raportista löytyykin, mutta myös puhtaasti kotoisista lähtökohdista kumpuavaa pohdintaa.
Erityisesti pienituloisten verotuksen alentamista painotetaan työllisyyssyistä kummankin ryhmän ehdotuksissa. Niin kävi, vaikka ylijohtaja Arvela muistutti, ettei hän johda mitään työllisyystyöryhmää. Leppäsen ryhmä alentaisi lisäksi työantajamaksuja matalapalkka-aloilla. Työllisyysasteen nosto mahdollistaa raportin mukaan kokonaisveroasteen pidon kohtuullisella tasolla.
Suurituloisia suosisi taas Leppäsen ryhmän ehdottama ylimpien marginaaliverojen alennus. Arvelan ryhmä esitti tässä kohdassa ainoan numerollisen tavoitteensa. Se laskisi ylimmän marginaaliveroprosentin nykyisestä noin 60:sta 50:een prosenttiin pitkän siirtymäajan jälkeen. Lisätulojen ylin veroprosentti on Suomessa kansainvälisesti katsoen korkea ja sitä on syytä laskea.
Myös Leppäsen ryhmän ehdotus ansiotuloverotuksen progression keventämisestä koituisi suurituloisten hyväksi. Ajatusta perustellaan osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisella. Vastaisuudessa Suomen verotuksessa ei voi olla suurta poikkeamaa muihin EU-maihin verrattuna. Huippuosaajien on nimittäin liian helppo siirtyä maasta toiseen. Houkuttelijoita riittää.
Näyttää siltä, että keskituloiset joutuvat tyytymään rippeisiin.
Verotuksen vaikutus tulonjakoon johti kummankin ryhmän ehdottamaan paluuta osinkotulojen kaksinkertaiseen verotukseen. Osinkojen verotus kohoaisi nykyisestä 29:stä 43,74 prosenttiin. Leppänen perustelee asiaa oikeudenmukaisuussyillä, Arvela kansainvälisillä esimerkeillä.
Nyt Suomen osinkoverotus on EU:n alhaisinta ja OECD:n kolmanneksi alhaisinta. Italia ja Ranska ovat luopumassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, joka tekee Suomessa osinkotulot saajalle käytännössä verottomiksi siksi, että yritykset maksavat verot hänen puolestaan. Kaksinkertainen osinkojen verotus on ehditty tyrmätä laajasti. Yrittäjien mukaan esityksen toteuduttua ei olisi enää kannattavaa sijoittaa omaan yritystoimintaan. Näkemystä on vaikea tyrmätä, vaikka olisi sitä mieltä, että ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen välillä on nykyisin huutava epäkohta.
Leppäsen ryhmä laajentaisi ja kiristäisi odotetusti kiinteistöveroa. Kiinteistöt kun eivät voi paeta maasta. Ehdotus menee kuitenkin liian pitkälle. Sen tulonjakovaikutukset etenkin pienituloisiin omakotitalon omistajiin muodostuvat kohtuuttomiksi.