Valtiovarainministeri lupaa uutta veroelvytystä lisäbudjettiin. Se on hyvä uutinen. Hallituksen veropolitiikka näyttää muuttuvan yllättävän nopeasti.
Ennen vaaleja punamultapuolueet SDP ja keskusta ensin lupasivat ja sitten peruivat veronalennukset. Hallitusneuvotteluissa kuitenkin järki voitti. Ohjelmassaan hallitus sitoutui alentamaan veroja vaalikauden aikana vähintään 1,12 miljardia euroa. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki lupasi torstaina eduskunnalle, että veronalennukset toteutetaan lisäbudjetissa etupainotteisesti, kuten muukin elvytys.
Valtiovarainministeriö käsitteli lisäbudjettiesitystä perjantaina, mutta Kalliomäki ei vieläkään paljastanut veronalennuksen suuruutta - ilmeisesti siksi, että edessä ovat vaikeat neuvottelut keskustan kanssa. Kyseessä olisi huomattavasti suurempi alennus kuin kaavailtu 100 miljoonaa euroa. Veroale tulisi voimaan heinäkuun alussa.
Sen sijaan rata- ja tieinvestointeihin, tutkimukseen ja kehitykseen on tulossa lisärahaa 50 miljoonaa euroa ja työllisyysvaroihin 30 miljoonaa euroa. Elvytyspotti on siten 80 miljoonaa euroa, joten mistään pienestä näpertelystä ei nyt ole kysymys.
Nykyisessä suhdannetilanteessa on lisättävä nimenomaan kansalaisten ostovoimaa. Siksi työhön kohdistuvaa verotusta on kevennettävä. Näin tuetaan kotimaista kysyntää ja pidetään pyörät pyörimässä. Veroalennus on myös lähes ainoa keino parantaa työllisyyttä ja pienentää rakennetyöttömyyttä nyt, kun kansainvälisistä suhdanteista ei saada vetoapua. Palkasta täytyy jäädä käteen sen verran, että työn teko kannattaa. Nyt näin ei aina tapahdu.
Jatkuva suurtyöttömyys on hyvinvointiyhteiskunnan pahin vitsaus. Siihen voidaan vaikuttaa veronkevennyksillä. Tästä ovat nykyään myös tutkijat yhtä mieltä. Viimeksi valtiontalouden taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkijat kehottivat päättäjiä alentamaan juuri työhön kohdistuvaa verotusta. Tutkimusprofessori Jaakko Kiander huomautti, että varaa veronkevennyksiin on ilman, että hyvinvointivaltiota pitää purkaa.
Työttömyyden alentaminen ja työllisyyden lisäys ovat Suomen kohtalonkysymyksiä. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmä esitti omat lääkkeensä, jotka eivät hallitukselle kelvanneet - eivät ainakaan tässä vaiheessa. Veronalennusvarakin oli Sailaksen paperissa huomattavasti suurempi kuin mihin uusi hallitus neuvotteluissaan päätyi.
Hallituksen kannattaa muistaa, että kansainvälinen verokilpailu on jo alkanut. Erityisen vakavasti se pitää ottaa pienillä kotimarkkinoilla, kuten Suomessa. Yritysten pääoma ja avainhenkilöt liikkuvat vikkelästi maasta toiseen. Ansiotulojen veroalennusten jatkaminen onkin elintärkeää. Tuloveroja on alennettava kaikissa tuloluokissa ja ylin rajaveroaste on pudotettava 50:een, kuten jotkut tutkijat ovat vaatineet. Presidentti Martti Ahtisaaren työryhmä esitti sitä jo 1994.
Suomen suhteellinen verorasitus Emu-maihin verrattuna oli vuonna 2000 yli viisi prosenttiyksikköä keskitasoa korkeampi. 1990-luvun alussa ero oli yli kuusi prosenttiyksikköä, mutta laski vuoteen 1999 mennessä neljään prosenttiyksikköön. Sen jälkeen verorasitus lähti taas nousuun.
Lipposen hallitusten aikana veroja alennettiin niin, että viime vuonna veroaste painui jo vuoden 1990 tasolle eli 45 prosenttiin. Huolestuttavaa kuitenkin on, että viime vuosina yritysten suhteellinen verorasitus on kasvanut. Se johtuu verokannan korotuksesta ja siitä, että muut maat ovat alentaneet yritysverokantaansa. Suomi on pikku hiljaa menettänyt verokilpailukykyään. Muutosta tarvitaan.