Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Paavo Rintala. www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/rintala/index.html
Kulttuurin digitalisoitumisen myötä kirjasto on saanut tehtäväkseen tiedon kokoamisen, tallentamisen ja jakamisen rinnalle kansalaisten ohjaamisen tiedon valtateille.
Nykyisin kirjastot hyödyntävät monella tavalla tietoteknisiä palveluja. Vuonna 2000 tehdyn selvityksen mukaan noin 80 prosentilla kirjastoista on käytössään internet-palvelut.
Myös käyttäjät ovat ottaneet kirjastojen uudet toiminnot omakseen: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston internetsivut ovat kaupungin pääsivun jälkeen käytetyimmät kaupungin sivustot.
Ihmisiä ympäröivän informaatiomassan kasvaessa kirjastojen haasteena on suodattaa ja jalostaa informaatiosta tietoa. Tähän haasteeseen on omalta osaltaan vastannut Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto.
Sen toteuttama ja opetusministeriön rahoittama Kirjailijat Oulussa verkkosivusto esittelee paikallisia kirjailijoita tavoitteenaan tehdä tunnetuksi Oulun ja lähiympäristön kirjallista perintöä ja nykypäivää.
Hankkeen uusin järjestyksessään neljäs kirjailijasivusto käsittelee Paavo Rintalan (1930-1999) elämää ja tuotantoa. Aikaisemmin Kirjailijat Oulussa -projektissa on toimitettu verkkoaineistoa Anna-Maija Ylimaulasta, Aaro Hellaakoskesta ja Teuvo Pakkalasta.
Rintalaa esittelevä selkeä sivusto koostuu pääosin tekstistä. Mukana on myös muutamia valokuvia sekä yksi äänitiedosto, jossa kirjailija itse lukee pätkän romaanistaan Pojat.
Tekstiosuus on jaettu kahteen osaan: Rintalaa henkilönä esittelevään Elämään ja hänen teoksiaan käsittelevään Tuotantoon. Molempiin osiin nivoutuu kirjailijan kasvukaupunki Oulu.
"Oulu oli osa Paavo Rintalan mielenmaisemaa", kirjoittaa sivuston sisällöstä vastaava Irma Kyrki. Hänen mukaansa Rintala ei koskaan päässyt irti Oulusta, "vaan kirjoitti Oulua Suomen kirjallisuuteen kautta koko tuotantonsa".
Internetin kautta voidaan tarjota helposti sellaista informaatiota, joka on olemassa vain yksittäiskappaleina. Tällaista on esimerkiksi perinteinen arkistoaineisto.
Paavo Rintalaa käsittelevässä sivustossa on ikävä kyllä vain yhden kuvan verran hyödynnetty kirjailijan Oulun maakunta-arkistossa säilytettävää aineistoa. Kuva on Aika ja uni -romaanin alkuperäisestä Rintalan itsensä jälkeenpäin korjaamasta ja täydentämästä käsikirjoitustekstistä. Kiehtovalla tavalla se tekee näkyväksi kirjailijan kirjoitusprosessin ja täydentää romaanin syntyä taustoittavaa tekstiä.
Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston Paavo Rintalaa esittelevä teksti on yhteydessä sivuston ulkopuolelle internettiin harvakseltaan. Muualla tuotettuja joko Rintalaan tai aikakauteen ja tapahtumiin yleisesti liittyviä dokumentteja hyödyntämällä olemassaolevasta verkkoinformaatiosta olisi mahdollista koota toisistaan riippumattomista lähteistä koostuvia tietokokonaisuuksia.
Esimerkiksi verkon aineistoista hakuja suorittava hakurobotti Google (www.google.com) löysi miltei 200 "Paavo Rintala" -fraasiin liittyvää viittausta. Myös Kalevan verkkoarkistosta löytyy useita Rintalaa sivuavia dokumentteja. Näiden läpikäyminen ja nivominen itsetuotettuun materiaaliin olisi nähdäkseni juuri tärkeää informaation suodattamista.
Julkisissa keskusteluissa on esitetty paljon kriittisiä näkemyksiä siitä, keitä kirjastot nykyisellä digitaalisoitumisella oikein palvelevat. Palvelevatko ne kaikkia kansalaisia tasapuolisesti vai vain sitä osaa ihmisistä, joilla on jo uudet tekniset välineet hallussaan. Tätä voi kysyä myös Paavo Rintalaa koskevan sisältökokonaisuuden puitteissa.
Kirjailijaesittelyn yhteyteen on koottu laaja Rintalan tuotantoa lehtikirjoittelua myöten kokoava teosluettelo sekä bibliografia kirjailijaa koskevista tutkimuksista, artikkeleista, haastatteluista ja opinnäytteistä. Teosluettelon ja bibliografian avulla halukkaat voivat syventyä verkkoesittelyä tarkemmin kirjailijaan ja tämän ajatuksiin.
Kirjastojen tietoyhteiskuntaprojekteja kohtaan esitetty kritiikki on noussut pintaan varsinkin nyt, kun määrärahat eivät riitä kaikkialla edes kirjaston perustoimintojen ylläpitämiseen. Vaikka digitalisoitumista onkin tuettu erillisrahoituksella, sen päättymisen jälkeen kirjastojen on itse huolehdittava digitalisoitumisen tuomista uusista kustannuksista.
Tämänkin projektin päättyessä nähtäväksi jää, onko kirjastolla mahdollisuuksia jatkaa mielenkiintoisten kirjailijaesittelyjen tuottamista.