Jyri Puolakan elämässä vallitsee napakka symbioosi: pallo vie miestä ja mies palloa.
18-vuotias muhoslainen on ollut pikkupojasta asti niin koukussa lentopalloiluun, ettei kuvioihin koulun lisäksi paljon muuta mahdu. Ei edes kesällä, eikä varsinkaan tänä kesänä. Alle 19-vuotiaiden maajoukkue valmistautuu korkean tason edustustehtävään ja lomat on peruttu.
Nuorisomaajoukkue kohtaa maanantaista alkaen Nuorten Olympiafestivaaleilla kovia vastustajia; mukana ovat isäntien lisäksi Euroopan parhaat maat Belgia, Saksa, Puola, Hollanti, Ranska, Venäjä ja Serbia.
"Tosi hienoa päästä mukaan. En ole tosin ehtinyt perehtyä Olympiafestivaaleihin muuten kuin oman lajin osalta, mutta sen tiedän, että iso tapahtuma on kyseessä."
"Siksi tässä on menty lentopallon ehdoilla koko kesä. Koulun loputtua oli pari viikkoa vapaata, mutta sitten lähdettiin leirille, sitten Italiaan pelaamaan ja taas leirille. Välillä ei ole ehtinyt muuta kuin pestä pyykkiä", Puolakka sanoo.
Eipä silti, urheilijan elämään on ehtinyt jo tottua. Puolakka muutti 16-vuotiaana Kuortaneelle opiskelemaan urheilulukioon ja valmentautumaan lentopalloilijaksi. Samoja polkuja ovat kulkeneet myös useat miesten nykyisen maajoukkueen pelaajat.
Isona lento-
palloilijaksi
Lentopalloliiton valtakunnallinen poikien valmennuskeskus Kuortaneella on eräänlainen sisäoppilaitos. Mukaan valitaan valtakunnan parhaimmisto, eikä maajoukkueiden ulkopuolelta käytännössä pääse sisään.
"Meidän ikäluokkamme maajoukueen runko, 8-9 pelaajaa, on tällä hetkellä Kuortaneella. Itse olen ollut samassa ringissä nelisen vuotta", Puolakka kertoo.
Muutto pois kotoa ja vastuun ottaminen omista tekemisistä ovat sujuneet Puolakan mukaan hyvin. Ensi keväänä mies kirjoittaa ylioppilaaksi. Ja sitten, jos suunnitelmat toteutuvat, on edessä elämä täysipäiväisenä lentopalloilijana.
"Sellainen haave minulla on. Olisi hienoa, jos tästä saisi itselleen ammatin. Ulkomaiset sarjat ovat tähtäimessä", myöntää Jyri Puolakka.
Lentopalloilu koukutti Puolakan jo alle kouluikäisenä. Heinolan Power Cupissa 1997 katseli meininkiä 6-vuotias heppu, jota piti pidellä kiinni ettei tämä olisi karannut kentälle.
"En päässyt kertaakaan pelaamaan, mutta siitä se lähti. F-poikien jälkeen tosin meni muutama vuosi lähes kokonaan ilman lentopalloilua. Silloin lautailtiin ja lasketeltiin kavereiden kanssa. Kipinä tuli takaisin 12-13 vuotiaana. Sen jälkeen ei ole tarvinnut lajin valintaa miettiä", Puolakka naurahtaa.
Hyvät kädet ovat Puolakan paras puoli peleissä. Aiemmin hän pelasi maajoukkueessa passarina, mutta nyt mies hallinnoi kentällä liberon tonttia.
Yksilölajit
eivät iske
Nuorukaisen uralta löytyy myös yleisurheilutuloksia. Ne on kuitenkin tehty siinä sivussa. Puolakka on juossut tai hiihtänyt muun muassa viesteissä, jos kisoihin on mukaan pyydetty. Yksilöurheilu ei kuitenkaan ole häntä varten.
"Sosiaalinen puoli on minulle tärkeää. Treeneissä on joskus kova meno, kun toisia tsempataan esimerkiksi punttisalilla. Yksin treenatessa sen sijaan tahtoo olla aika hidasta", Puolakka kertoo.
Muhoslainen pelaa miesten ykkössarjaa Kuortaneen lentopallossa, mutta sen lisäksi hän on vahvistanut jo useamman kauden ajan pohjoisen poikajoukkueita.
Puolakka on nähty muun muassa Utajärven Urheilijoiden, Muhos Volleyn ja Oulunsalon Vasaman paidoissa.Viime talven hän pelasi Oulaisten Huiman A-pojissa.
Palloilutreenit tehdään kuitenkin aina Kuortaneella. Kotiseudulla ei treeniseuraa juuri edes löydy, ei varsinkaan kesällä. Harvoina vapaapäivinä voi tosin olla ihan hyväkin olla palloilematta muualla kuin kylillä.
"Kauden aikana käydään koulua kello 8-10, sitten on treenit, sitten koulua ja kello 16 seuraavat treenit. Ja sarjapelit päälle. Kotona ehtii käydä ehkä kerran kuukaudessa, jos hyvin sattuu", kertoo Puolakka.
Puolakka myöntää, että kauden mittaan homma tuntuu joskus raskaalta ja koti-ikäväkin saattaa vaivata. Kokemukset huippu-urheilijan arjesta ovat kuitenkin edelleen vahvasti positiivisella puolella.
Euroopan Nuorten Olympiafestivaalit järjestetään Tampereella 18.-25.heinäkuuta.