Langaton tietoliikenne alkaa nyt monin paikoin olla siinä toimintakunnossa, kuin sen pitäisikin olla. Ehkä jopa liiankin hyvässä kunnossa.
Nykyään ei ole tavatonta, että kyläilemässä oleva pyöräilyfriikki katselee Ranskan ympäriajon etappia kesämökin pihalla langattomasti tablet-laitteesta suorana lähetyksenä. Kuva välittyy ensin kännykkään ja siitä langattoman lähiyhteyden kautta täppäriin.
Ihan näin nopeaa nettiä ei vanhanaikaisen lomanviettäjän mielestä siinä tilanteessa tarvitsisikaan, mutta minkäs teet teknologian voittokululle.
Kehitys on ollut itse asiassa yllättävänkin nopeaa. Vuosikymmen sitten 3G:n tulosta puhuttiin paljon mediassa.
Ei siitä uskottu kuitenkaan tulevan nykyisenlaista lähes koko Suomen ja kesämökkiläistenkin keskustelun aihetta.
Kun operaattoreilta tuolloin kyseli 3G-verkon laajentamissuunnitelmista, verkkoja aiottiin rakentaa vain suuriin kaupunkeihin eikä ollenkaan syrjäisille seuduille. Operaattorit eivät oikein tienneet, mitä 3G:llä oikeasti tehtäisiin. Pitipähän vaan rakentaa verkkoja, kun se kerran oli mahdollista ja muutkin niitä tekivät.
Nyt operaattoreiden 3G-verkot ovat paisuneet ja alkavat kohta kattaa ainakin teoriassa hyvin suuren osan Suomea. Aukkoja on toki edelleen ja monissa paikoissa yhteydet ovat edelleen ärsyttävän hitaita.
Mutta ainakin välttämättömimmät langattomalla laajakaistalla hoidettavat asiat saa yleensä joten kuten tehtyä. Joskus hitaasti mutta kumminkin.
Operaattoreiden investoinnit verkkoihin ovat olleet huimia, kilpailutilanne on vaatinut yhä nopeampia verkkoja. Kun hidas nettiyhteys ärsyttää, kansalaiset kokeilevat toisten operaattoreiden palveluita hyvin herkästi.
Nopeampaan tiedonsiirtoon tarvitaan uusia verkkolaitteita.
Nyt tehdään 4G-verkkoja, nopeutetaan langattoman netin vauhtia uuteen pykälään. Jos nyt operaattoreilta kysyisi 4G-verkon leviämistahdista, vastaukset saattaisivat olla toisenlaisia kuin kymmenen vuotta sitten. Luultavasti oltaisiin sitä mieltä, että verkot saattavat nopeastikin levitä kattamaan keskeiset osat maata.
4G-verkon tukiasemia pitää olla tiheässä, että verkko toimii hyvin. Vääjäämätön seuraus on, että kansalaiset joutuvat kaivamaan kuvettaan tässä yhteydessä. Operaattorit haluavat heiltä lisää rahaa.
Kasvava datan käyttö vaatii lisää investointeja. Jos nyt operaattorit kuluttavat yhteensä 500 miljoonaa euroa vuodessa langattomiin ja langallisiin tietoliikenneinvestointeihin, lähivuosina investoinnit voivat kasvaa paljon suuremmiksi.
Erityisesti teleoperaattori Sonera on puskenut käyttöön hinnoittelumallia, jossa datan käytöstä maksetaan kulutuksen mukaan. Tämä malli on aiemmin otettu käyttöön USA:ssa.
Muillakaan operaattoreilla ei viime aikoina ole kovin rapiasti mennyt taloudellisesti, ja hinnoittelumuutoksen kautta ne pystyisivät keräämään asiakkailtaan lisää rahaa. Sonera on mennyt edellä, ja vaikuttaa siltä, että muut operaattorit seuraavat perässä.
Langattoman laajakaistan kehnosta toiminnasta valitetaan edelleen paljon, vaikka tekniikka kehittyy. Keskustelupalstat ovat väärällään kansalaisia, joita tökkivä netti ottaa pannuun.
Tämä tilanne ei parane, vaikka operaattorit rakentaisivat verkkonsa kuinka kattaviksi. Langaton laajakaista ei koskaan ole täydellinen. Johonkin jää aina katvetta. Kun käyttäjiä on paljon, verkot tukkeutuvat.
Valokuitu on paljon varmempi tiedonsiirtokonsti ja ratkaisisi paljon ongelmia, mutta operaattorit eivät ole innokkaita vetämään piuhoja syrjäseutujen asukkaille.
Piuhanveto on kallista ja maksajia pitää löytyä riittävästi. Edes kaupunkien vanhoille omakotialueille operaattorit eivät halua kuitujaan vetää. Langattomasta laajakaistasta ei enää pääse eroon vaikka haluaisikin.