Verk­koon tarttuu tun­net­ta

Joskus historian hämärissä sydänverellä kirjoitetut, romanttiset ja sydäntä raastavat rakkausrunot säilöttiin pöytälaatikkoon tai tallennettiin visusti lukollisen päiväkirjan väliin.

Syleilyssä. Carolus-Duranin maalauksessa Le baiser (1868) on tunteen paloa. Teos on parhaillaan esillä Ateneumin Ranskalaiset mestarit -näyttelyssä 18.7. saakka.
Syleilyssä. Carolus-Duranin maalauksessa Le baiser (1868) on tunteen paloa. Teos on parhaillaan esillä Ateneumin Ranskalaiset mestarit -näyttelyssä 18.7. saakka.
Kuva: Kuva Hannu Salmen kirjasta Suudelma (Faros 2004)

Joskus historian hämärissä sydänverellä kirjoitetut, romanttiset ja sydäntä raastavat rakkausrunot säilöttiin pöytälaatikkoon tai tallennettiin visusti lukollisen päiväkirjan väliin.

Nyt yhä useampi vuodattaa suurimmat tunteensa kaikkien nähtäväksi ja ulkopuolisten ihmeteltäväksi internetiin.

Suosituin suomalainen julkinen foorumi omien rakkausrunojen julkaisemiselle on rakkausrunot.com-sivusto. Se sai alkunsa niin kuin monet asiat yleensäkin: puolivahingossa.



Rakkauden virtaa


Helsinkiläinen Tony Kammonen oli laittanut omille kotisivuilleen muutaman itse kirjoittamansa rakkausrunon. Samalla hän päätti jättää kotisivuillaan vieraileville ystäville mahdollisuuden itseilmaisuun. Myöhemmin sivuille luotiin julkaisupaikka myös muiden kirjoittamille runoille.

Yhtäkkiä rakkausrunot täyttivät Tony Kammosen elämän. Tuntemattomien ihmisten tunteen palolla kirjoittamia runoja ilmestyi hänen henkilökohtaiseen sähköpostiinsa tasaisena virtana. Kun sana uudesta sivustosta levisi pöytälaatikkorunoilijoiden keskuudessa, runojen virta voimistui entisestään.

Muutamasta runosta alkanut sivu on nyt paisunut tuhansien runoilijoiden ja satojen tuhansien runojen kokoelmaksi. Ja uusia runoja tulee koko ajan lisää.

Nykyään sivuilla käy päivittäin noin 4 500 ihmistä. Uusia runoja sivuille jätetään päivittäin noin 700. Ylivoimainen enemmistö runoilijoista on jo aiemmin sivuille runoilleita tavallisia suomalaisia. Monet nimimerkit ovat lähettäneet sivuille useita satoja kirjoittamiaan runoja.

Sivuston suurin käyttäjäryhmä on kuitenkin 13-19-vuotiaat tytöt. Mutta myös yli 70-vuotiaita kirjoittajia sivuilla käy säännöllisesti. Sivujen kävijäuskollisuus on huippuluokkaa: jo muutaman kuukauden käyttämättöminä olleita tunnuksia karsitaan rekisteristä.

Nyt verkkoon kirjoitetut runot ovat yhdistäneet joukon rakkausrunoilijoita jo yhdistykseksi asti. Toukokuussa runoilijayhdistys Rakkausrunot ry järjesti ensimmäisen rakkausrunoilijoiden tapaamisen Tampereella. Ensi kesänä tapaaminen on tarkoitus järjestää Oulussa.



Hyvällä maulla


Pian sivujen avaamisen jälkeen Tony Kammonen huomasi joutuneensa omituiseen tilanteeseen. Ventovieraat ihmiset lähettivät hänelle hyvinkin henkilökohtaisia runoja, jotka hän puolestaan laittoi muiden luettavaksi omille kotisivuilleen.

Pian häneltä meni monta tuntia päivässä kotisivujen ylläpitämiseen. Nykyisin sivut ylläpitävät itse itseään: yhden ihmisen aika ei enää riitä sivujen päivittämiseen.

Rakkausrunosivuston idea on yksinkertainen: kuka tahansa saa tuoda muiden luettavaksi oman runonsa. Julkaisuperiaatteita on ainoastaan kaksi. Julkaistavan runon tulee olla hyvän maun mukainen ja itse kirjoitettu.

Sivuilla joudutaan kuitenkin välillä turvautumaan myös sensuuriin. Tony Kammonen on värvännyt avukseen sivuilla toimivia "sheriffejä", jotka tarkkailevat sivuille tulevaa materiaalia. Asiattomat runot poistetaan sivuilta silloin kun niihin törmätään.



Miksi ihmeessä?


Mutta miksi ihmeessä ihmiset haluavat vuodattaa syvimmät tuntonsa ventovieraiden ihmisten julkisesti luettavaksi?

"Se on helppo, vaivaton ja ennen kaikkea anonyymi tapa tuoda tunteensa julki", Tony Kammonen arvioi.

Entä mikä on mies romanttisten sivujen takana? Tony Kammonen kertoo olevansa 33-vuotias palveluesimies Helsingistä.

"Ja edelleen sinkku", hän korostaa heti alkajaisiksi. "Ihan oikeasti. Monet ihmettelevät, että eikö rakkausrunoilijoiden jaloissa pyöri naisia...", hän naurahtaa.

Sivut ovat nousseet huomattavasti suurempaan maineeseen kuin niiden luoja. Hän ei itse pidä itseään kovinkaan suurena kaunosieluna - joskin oma herkkä puoli löytyy sopivan paikan tullen.

"Olen myös siitä outo tapaus, että en todellakaan osaa kirjoittaa runoja. Välillä joku runo saattaa pudota päästä paperille, mutta se vaatii kyllä jo elämää suurempia tunteita."

Ilmoita asiavirheestä