Tietokoneisiin iskevät virukset ovat nykyään entistä laajemmalle leviäviä sekä tuhovaikutuksiltaan merkittävämpiä. Vaikutukseltaan pahinta virusta ei ole kuitenkaan vielä nähty, arvioi virustutkija Marko Helenius.
Tietokoneen tuholaisten maailmassa eletään paraikaa murroskautta. Kun yhä useampi sähköpostin käyttäjä suojaa laitteitaan karsimalla liitetiedostoja, syötetään viruksiin tätä nykyä hakkerin logiikkaa.
"Nykyvirukset ovat usein sähköpostimadon ja verkkomadon yhdistelmiä, mutta lähivuosina valtalajiksi noussee verkkomato. Se käyttää hakkerin tapaan hyväkseen palvelimen tai ohjelman tietoturva-aukkoja, ja leviää internetissä tai lähiverkossa jaettujen tiedostojen avulla", kuvailee tietoturvayhtiö F-Securen tutkimuspäällikkö Mikko Hyppönen.
Tyypillisiä verkkomatojen tai yhdistelmävirusten jo koettuja esimerkkejä ovat olleet nopeasti levinneet Code Red, Nimda, Bugbear ja Slammer. Alkuvuoden Slammer-verkkomato saavutti leviämismaksiminsa 13 minuutissa. Laajuusennätystä taas pitänee yhä hallussaan vuonna 2000 levinnyt sähköpostimato Loveletter-virus, joka saastutti 15 miljoonaa konetta.
"Vaikka virusten lukumäärä on pysynyt suhteellisen pienenä, selvä suuntaus on ollut virusten aiheuttamien tuhojen pahentuminen. Koska nopeiden virusten historia on vielä suhteellisen lyhyt, uskon että vaikutukseltaan pahinta ei ole vielä nähty", sanoo tutkija Marko Helenius Tampereen yliopiston virustutkimusyksiköstä.
Kalliita tuhoja
Kun vielä muutama vuosi sitten virukset rakennettiin ensisijaisesti tuhoamaan tiedostoja, tätä nykyä moni virus on kirjoitettu ilman tuhovaikutuksia. Silti pelkästään leviämäänkin pyrkivä virus voi johtaa isoihin ongelmiin.
Esimerkiksi Slammer kuormitti internetiä levitessään niin, että viisi maailman 13:sta nimipalvelimesta kaatui. Kuormituksesta aiheutui uhkaa jopa lentoliikenteelle, sillä sen takia joidenkin lennonohjausjärjestelmien toiminta hidastui.
"Jos virukseen on kirjoitettu tuhovaikutus, se pyrkii tyypillisimmillään asettamaan saastuneeseen koneeseen takaportin. Sen avulla viruksen kirjoittaja tai kuka tahansa sen toimintamekaniikan tunteva pääsee käsiksi koneen tietoihin", sanoo Hyppönen.
Yksittäisen viruksen aiheuttamien tuotantokatkosten ja korjaustoimien kustannukset lasketaan usein maailmanlaajuisesti miljardeissa euroissa. Koko virustehtailun aiheuttamien vahinkojen massiivisuutta voi arvioida vaikka laskemalla yhteen virusten torjuntaan keskittyvien firmojen liikevaihtoja.
Tuomioita harvoin
Virusten luojia saadaan harvoin tilille teoistaan, eikä tuholaisten tekeminen ja levittäminen ole edes kaikkialla rangaistava teko. Viime vuosien virustehtailu on keskittynyt Kaakkois-Aasiaan, mihin monet viruksista on pystytty jäljittämäänkin.
"Varmaan 99 prosenttia viruksista on harrastelijoiden hölmöilyä tai asiantuntijoiden maineentavoittelua. Joissain tapauksissa on silti nähty poliittisia vaikutusperiä, järjestäytynyttä rikollisuutta ja valtioiden välistä informaatiosodankäyntiä", arvioi Hyppönen.
Pysyvää ratkaisua tietokoneajan kestovitsaukseen on vaikea keksiä. Heleniuksen mukaan ratkaisuna voisi olla laitetason turvallisuuden parantaminen.
"Laitteisiin voitaisiin kehittää esimerkiksi toimintojen estoja, jolloin esimerkiksi tuhoa-komentoinen virus ei saisi aikaan tuhoja. Nykyisellään laitteistoissa ei ole tällaisia toimintoja juuri levykkeiden kopiosuojausta pitemmälle", Helenius kuvailee.
Erilaisia viruksia tehtailtu jo yli 80 000 - Virus on ohjelmatiedosto, joka pystyy tekemään itsestään leviämään kykeneviä kopioita.
- Ensimmäiset tuhoihin pyrkivät virukset laskettiin tietoverkkoihin jo 1980-luvulla.
- Tähän mennessä arvioidaan tehtaillun jo yli 80 000 erilaista virusta.
- Koneesta toiseen siirrettävien levykkeiden avulla levinneiden hitaiden virusten valtakausi oli 1985-1995.
- Noin vuoden 1995 jälkeen yleistyivät niin sanotut makrovirukset, jotka leviävät suhteellisen hitaasti lähiverkoissa ja sähköpostissa jaettujen ohjelmatiedostojen kuten Word-dokumenttien avulla.
- Vuodesta 1999 virustehtailijat alkoivat suosia nopeaan leviämiseen kykeneviä makrovirusten ja sähköpostin liitetiedostoina kulkevien matojen yhdistelmiä.
- Viime vuosina yleisemmiksi ovat käyneet myös verkkomadot, jotka leviävät esimerkiksi Windows-verkon jaetuissa hakemistoissa.