Tietokoneen ääressä istuva nuori ei seurustele vain koneen kanssa. Esimerkiksi suosittujen verkkopelien kuvitteellisissa maailmoissa pelaa samanaikaisesti jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa.
Parhaimmassa tapauksessa virtuaalimaailman kavereista tulee ystäviä myös reaalimaailmassa.
"Tämä on sosiaalista toimintaa. Pelimaailmoista halutaan löytää toinen ihminen, muutenhan kaikki pelaisivat ihan tyytyväisenä konetta vastaan", Oulun yliopiston pelitutkimusyksikön johtaja, professori Tony Manninen kuvailee.
Verkkopeleissä fyysisesti eri paikoissa olevat ihmiset pelaavat verkossa yhdessä. Pelimaailmoissa ei vain pelata, vaan myös jutellaan pelikavereiden kanssa joko tekstin tai kuulokkeiden ja mikrofonin välityksellä.
Yli neljännesvuosisadan digitaalisia pelejä pelanneen Mannisen mukaan verkkopeli on uusi tapa luoda kontakteja.
"Pieneltä paikkakunnalta ei välttämättä löydy kaikille samanhenkisiä kavereita, jos ikätovereita on vain muutamia. Verkkopeleissä kenttä on globaali, ja kavereita voi hakea kaikkialta maailmasta."
Nyt jo suurten
massojen harrastus
Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Marko Siitonen on käsitellyt tuoreessa väitöskirjassaan verkkopelaamisen yhteisöllisyyttä. Siitosen mukaan verkkopelaaminen ei ole enää marginaalin vaan massojen harrastus varsinkin nuorten keskuudessa.
Koska verkkopeliyhteisöihin kuuluu usein jäseniä ympäri maailmaa, voi tapaamisten järjestäminen olla vaikeaa. Siitosen mukaan tahtoa tapaamisiin on varsinkin tiiviissä, muutamien kymmenten jäsenten yhteisöissä.
"Kun yhteisö elää tarpeeksi pitkään, ystävyyssuhteet syvenevät ja viestinnän tasot monipuolistuvat. Aina ystävyys ei johda tapaamiseen, mutta jäsenillä voi esimerkiksi olla toistensa puhelinnumeroita tai naimisiin menevälle lähetetään onnittelukortti. Viestintä ikään kuin vuotaa pelin sisältä yli muihin kanaviin."
Kun verkkopelaajat tapaavat toisiaan, ei turhalle puheelle ole tarvetta. Manninen tapasi erään verkkopeliystävänsä ensimmäistä kertaa työmatkallaan Floridassa.
"Pariskunta haki minut lentokentältä, kävimme syömässä, ja loppujen lopuksi pariskunta antoi kakkosautonsa käyttööni viikoksi. Vaikka kohtasimme ensimmäistä kertaa fyysisesti, luottamus oli syntynyt jo yhteisen harrastuksen kautta."
Mannisen mielestä verkkopelaaminen ja muu internetin kautta syntyvä ystävyys on nykyajan kirjeenvaihtoa.
"Ennen suhde aloitettiin kirjeenvaihdolla ja opittiin tuntemaan ihminen ensin pinnan alta ja vasta myöhemmin pinnalta. Myös virtuaalimaailmoissa ihmisen sisin tulee ensin esille", Manninen sanoo.
Huijaaminen on
harvinaista
Marko Siitosen mukaan peleissä on paljon tilanteita, joissa ihmisen luotettavuus punnitaan.
"Pelaajat voivat hyötyä toisten auttamisesta, mutta myös pettäminen on mahdollista. Yhdessä pelaamalla muodostuu vähitellen käsitys siitä, millaisia henkilöitä muut pelaajat ovat", Siitonen sanoo.
Mannisen mukaan internetin aikakaudella on totuttu siihen, että ihminen on tekemisissä pelkän koneen kanssa.
"Pelimaailmassa kaikenlaisten örkkien ja robottien takana on ihminen, joka peleissä ennemmin tai myöhemmin käyttäytyy samalla tavalla kuin oikeassa maailmassa."
Mannisen mukaan huijaaminen ei ole peleissä yleistä, sillä omasta persoonasta poikkeavaa hahmoa on hankala ylläpitää.
"Ainahan voi huijata, mutta oma luonne tulee verkkopersoonan läpi jossain vaiheessa. Minä voin pelata naishahmona, mutta se ei jatku kovin pitkään, koska hahmo ei pysy koossa."