Tampere Hän on täällä taas - ei Oulussa, mutta huippu-urheilukuvioissa kuitenkin. Lentopallon kestomenestyjä Isku-Volley kohautti maan palloilupiirejä 25. heinäkuuta 2007, kun seura ilmoitti palkanneensa Kari Kallion kehityspäälliköksi.
Kun pesäpallolegenda tarinoi uudesta työstään tamperelaisen ravintolan kabinetissa, kiinnittyy huomio ensimmäisenä kasvoihin. Kallio, 45, ei salaa innostustaan, joka tuo mieleen joululahjapaketteja availevan pikkupojan.
"Unelmahomma. Isku on lentopallon Sotkamon Jymy", Kallio hehkuttaa.
Vielä syksyllä 2005 Kallio oli äkäinen kuin talviunilta herätetty kontio. Koskenkorvan Urheilijat taisteli pesäpallon pääsarjapaikasta nöyryyttävissä karsinnoissa. Kaikkien tuntema pelinjohtaja sai vastailla toimittajien kiusallisiin kysymyksiin ja kuunnella irvileukojen ivallisia huutoja.
Kuten niin usein ennenkin, moni toivoi Kallion epäonnistumista. Eurooppaa suurempi itsetunto ja räyhäkkä lausuntopolitiikka ovat tehneet pohjalaisesta maalitaulun, johon osuu kauempaakin.
Kun ei edes
olut kelpaa
Kalliota itseään puskista ammuttu kritiikki ei häiritse:
"Huonoille ei huudeta. On parempi herättää kateutta kuin sääliä."
Etelä-Pohjanmaalta Kallio poistui pää pystyssä. Koskenkorva säilytti sarjapaikkansa.
"Mutta silloin kypsyi päätös, että pesäpallon pelinjohtotehtäviin en enää lähde."
Iskun pelaajien urheilullisuus on tehnyt Kallioon suuren vaikutuksen. Vieraspelireissuilla eivät kaljapullot kilise.
"Kun palasimme joulukuussa Rovaniemeltä, halusin palkita joukkueen ja tarjota joka jätkälle yhden - korostan yhden - oluen. Kaverit kieltäytyivät, koska se ei olisi ollut ´joukkueen linjan mukaista toimintaa´. Sillä hetkellä arvostukseni pelaajia kohtaan nousi entisestään."
Johtamiensa pesäpallojoukkueiden busseissa Kallio tottui toisenlaiseen arvomaailmaan. Lajiin sopupelijupakan jälkeen pesiytynyt mukavuusilmapiiri sallii ohrapirtelöt ja aidan ylityksen matalimmasta kohdasta.
"1990-luvulla pelaajien sitoutuminen lajiin oli aivan eri tasolla. Nyt menee tappiopelin jälkeen vain tunti, kun kuuluu ensimmäinen hörönauru. Lipossa, jossa minä pelasin, sellainen ei olisi tullut kuuloon", Kallio painottaa.
Tampereella Kallio työskentelee kaltaistensa - tappioita vihaavien - joukossa. Seurajohto ja pelaajat tähyävät Suomen rajojen ulkopuolelle.
"Tavoitteena on rakentaa Iskusta täysammattilaisjoukkue ja pelata kolmen vuoden päästä Mestarien liigaa."
Jäätä eskimoille,
lentistä hämäläisille
Tarvittaessa supliikkimies myy vaikka jäätä eskimoille. Lähes yhtä haastava on tehtävä Tampereella. Kallio kerää Iskulle mainosrahaa ja houkuttelee kansaa Kalevan palloiluhallin katsomoon.
Samalla markkina-alueella häärivät jääkiekkojätit (Ilves ja Tappara), Euroopan kentillä kunnostautunut jalkapallomestari (Tampere United), koripallon liigajoukkue (Pyrintö) sekä kaksi salibandyn pääsarjaseuraa (Classic ja Gunners).
Myös lentopallo sytyttää hitaat hämäläiset - mutta vasta, kun panoksena on mestaruus. Kallio haluaa muutoksen runkosarjapelien hautajaistunnelmaan.
"Lentopallomaajoukkue menestyi EM-kisoissa, hieno juttu. Mutta ei se auta Iskua, jos vain kyyristymme poteroihimme."
Isku tavoittelee mestaruutta kotimaisin voimin.
"Ei kotimaisuus ole kiveen hakattu asia. Jossain vaiheessa pitää ehkä hankkia hakkuriksi brasilialainen kultahammas. Siis jätkä, josta katsojat ajattelevat, että ´vielä neljä päivää, kun näen sen kaverin tositoimissa´. Pääasia, että tuote on kiinnostava."
Kallion Iskussa ei pääsylippujen hinnoilla kikkailla.
"Kun Lippo ja Sotkamon Jymy pelasivat vuonna 1995 Oulun Keskuskentällä, oli paikalla 7 280 henkeä ja osa porukasta taisi jäädä uloskin. Kukaan ei kysellyt lipun hintaa", Kallio innostuu ja jatkaa:
"Se tuote oli kiinnostava."