Verenluovutukset ja verensiirrot sujuvat rutiiniluonteisesti terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tänä päivänä, mutta näin ei ole ollut aina. Verenkierron toimintaperiaatteen selvitti William Harvey vuonna 1628.
Ensimmäiset verensiirrot tehtiin 1800-luvun alkupuolella. Jo tällöin huomattiin, että verensiirrossa ihmiselle ei pidä antaa eläimen vaan ihmisen verta. Todettiinpa tuolloin verensiirron olleen "yksi turvallisimmista kirurgisista operaatioista, sillä kuolleisuus oli vain yksi kolmesta".
Veri on aine, jonka varmasti kaikki tuntevat. Heti syntymän jälkeen meistä jokaisesta otetaan jo verikokeita. Verestä voidaan tutkia monia asioita. Yleensä verikokeesta mitataan hemoglobiiniarvo eli veren rautapitoisuus.
Verestä voidaan määrittää myös vaikkapa veriryhmä.
Poliisi saattaa passittaa autoilijan verikokeisiin, joissa mitataan veren alkoholipitoisuus. Lääkäri voi selvittää verestä, oletko esimerkiksi allerginen jollekin eläimelle.
Edellytykset turvalliselle verensiirrolle syntyivät vuonna 1900, kun itävaltalainen Karl Landsteiner keksi ABO-veriryhmäjärjestelmän. Hän saikin tästä keksinnöstään myöhemmin Nobelin palkinnon. Suomessa ensimmäinen verensiirto tehtiin vuonna 1913.
Partiolaiset toivat vapaaehtoisen veripalvelutoiminnan Suomeen 1930-luvulla ja perustivat Partiolaisten Veriliiton vuonna 1935.
Ennen talvisotaa veren käyttö Suomen sairaaloissa oli vähäistä ja verta luovuttivat useimmiten potilaiden omaiset. Sotavuosina veren tarve kuitenkin kasvoi. Puolustusvoimain Veripalvelu jatkoi partiolaisten työtä ja vastasi veren keräyksestä sotavuosina 1939-1944.
Verta alettiin luovuttamaan lasipulloihin, ja sotien aikana verta luovutettiin yli 190 000 pulloa.
Suomen Punaisen Ristin (SPR) Veripalvelu perustettiin 1948 huolehtimaan koko maan verihuollosta. Verenluovuttajat saivat aluksi säännöstelykortteja, joilla he saattoivat ostaa esimerkiksi kuusi litraa maitoa ja puoli kiloa voita.
Verenluovutuksesta toipumiseen saatettiin tuolloin antaa myös konjakkiryyppy. Konjakin käyttö lääketieteellisenä aineena oli vielä tuolloin käytössä.
Aluksi verta kerättiin Vichy-pulloihin, kymmenen vuotta myöhemmin siirryttiin pohjoismaisen standardin mukaisiin lasipulloihin. Ensimmäisen kerran verta kerättiin muovipussiin vuonna 1957. Muovipussit korvasivat lasipullot vähitellen 1960-luvun aikana. Myös veren linkoaminen ja erottelu punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi alkoi samoihin aikoihin.
Veripalvelun ensimmäisenä ja pitkäaikaisena johtajana aloitti Harri Nevanlinna. Myös tutkimustoiminta alkoi hyvin varhain. Esimerkiksi verenvuototautia sairastavien hyytymistekijätutkimukset alkoivat vuonna 1957. Väitöskirjoja on ehtinyt ilmestyä vuodesta 1953 alkaen jo 49.
Myös opinnäytetöitä tehdään Veripalvelulle runsaasti, samoin muu tieteellinen julkaisutoiminta on vilkasta. Useimmat artikkelit ovat ilmestyneet englanninkielisissä sarjoissa, mutta myös suomeksi artikkeleita on voinut lukea muun muassa Suomen Lääkärilehdestä, Kätilölehdestä ja Duodecim-lehdestä.
Lähteet: www.veripalvelu.fi,
Juhani Leikola (SPR 2004): Pieni vaiva - hyvä mieli, www.shyry.org