Torstaina tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun presidentti Bashar al-Assadin vastaiset mielenosoitukset alkoivat Syyriassa. Täydeksi sisällissodaksi paisuneessa yhteenotossa ei näy loppumisen merkkejä. Hallitus on päinvastoin koventanut otteitaan ja tavoittelee hajanaisten oppositiovoimien murskaamista.
Sisällissota on vaatinut Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan jo yli 8 000 kuolonuhria, joista suurin osa on siviilejä. Noin 30 000 ihmistä on paennut Syyriasta naapurimaihin, ja arviolta 230 000 on joutunut kodittomaksi.
Verilöylystä lankeaa Syyrian väkivaltakoneiston lisäksi raskas vastuu kansainväliselle yhteisölle. Se ei ole pystynyt sopimaan yhtenäisestä toimintalinjasta.
Suurin Syyrian ulkopuolinen vastuu häpeällisestä asiaintilasta lankeaa Venäjälle ja Kiinalle. Ne eivät ole suostuneet YK:n turvallisuusneuvostossa tukemaan länsimaiden tukemaa Arabiliiton aloitetta vihollisuuk-sien lopettamiseksi ja demokraattisten uudistusten aloittamiseksi Syyriassa.
Venäjää ja Kiinaa onkin syyttäminen siitä, että Assadin hallitsema, täysin ylivoimainen väkivaltakoneisto saa ulkomaailmasta vähät välittämättä jatkaa huonosti aseistetun opposition ja siviilien lahtaamista. Venäjän syntitaakkaa vain lisää, että se jatkaa asetoimituksiaan Syyrialle.
Alusta pitäen on ollut selvää, että kynnys maailmanyhteisön puuttumiselle Syyrian tapahtumiin on paljon korkeampi kuin äskettäin Libyassa. Syyrian johto onkin käyttänyt tilannetta häikäilemättä hyväksi. Syyrialla on käytännössä Venäjän ja Kiinan hiljainen hyväksyntä murskata vastustajansa.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Syyria on miinoittanut Turkin ja Libanonin vastaisia rajojaan kielletyillä jalkaväkimiinoilla tukkiakseen pakolaisten tien. Amnesty Internationalin mukaan Assadin hallinto pidättää ja kiduttaa siviilejä joukkomitassa.
Syyrian nykyjohdon kaksinaamaisuus näkyy brittilehti the Guardianin julkaisemissa, Assadin ja tämän puolison lähettämiksi sanotuissa sähköposteissa.
Niiden mukaan presidentti Assad on ottanut neuvoja lähiliittolaiseltaan Iranilta opposition käsittelyssä ja kuvannut itse tekemiään demokratiaesityksiä ”roskaksi”.
Vielä viime vuoden alussa Assad ennusti, ettei arabikevät leviä Syyriaan. Kun näin kuitenkin kävi, oli epäselvää, miten vakavasti oppositio pystyy horjuttamaan Assadin hallintoa ja kuinka likaisiin keinoihin hallinto on valmis turvautumaan.
Nyt tiedetään vastaus ainakin jälkimmäiseen. Tästä seuraa, että ulkopuolisen maailman omantunnon pitäisi alkaa kolkuttaa entistä enemmän.
Vaihtoehtoja on kuitenkin vähän. Ulkopuoliselle sotilaalliselle puuttumiselle ei ole näillä näkymin tahtoa eikä saatavissa turvallisuusneuvoston mandaattia, ja kynnys puuttua ilman mandaattia on todella korkealla. Yksi vaihtoehto on ryhtyä aseistamaan Assadin vastaista oppositiota. Tilannetta mutkistaa myös se, että samaan aikaan kiistely Iranin ydinohjelmasta kiihtyy.