Veren manipulaatio Lahden MM-hiihdoissa vuonna 2001 oli yleistä. Tuoreen tutkimuksen mukaan MM-kisojen mitalihiihtäjistä peräti puolella oli poikkeavat veriarvot. Poikkeavat veriarvot viittaavat veridopingin käyttöön, vaikka eivät riitä todisteeksi urheilussa kielletyistä keinoista.
Tutkimuksen tekivät Jim Stray-Gundersen, Tapio Videman, Ilkka Penttilä ja Inggard Lereim. Tutkimus Huippuhiihtäjien poikkeavat veriarvot - veridopingia vai? on julkaistu perjantaina ilmestyneessä Clinical Journal of Sport Medicine -tiedelehdessä. Suomessa tutkimuksen uutisoi ensimmäisenä perjantain Helsingin Sanomat.
Tutkimuksessa oli mukana MM-Lahden urheilijoita, jotka ylsivät lajeissaan 50 parhaan joukkoon. Heistä 17 prosentilla oli erittäin poikkeavat veriarvot ja 19 prosentilla poikkeavat veriarvot. Normaalit veriarvot oli 64 prosentilla urheilijoista.
Häntäpään valvojilla normaalit arvot
Poikkeavien veriarvojen suhteellinen osuus oli suuri niiden hiihtäjien parissa, jotka menestyivät kisoissa. Tutkimustulosten mukaan peräti puolella mitalivoittajista oli erittäin poikkeavat veriarvot. Lisäksi erittäin poikkeavat veriarvot oli 33 prosentilla niistä urheilijoista, jotka sijoittuivat kisoissa sijoille 4-10.
Tutkimustulosten perusteella ero kärkihiihtäjien ja tuloslistalla heikommin sijoittuneiden osalta oli selvä. Vain kolmella prosentilla niistä hiihtäjistä, jotka olivat MM-Lahdessa sijoilla 41-50, oli erittäin poikkeavat veriarvot.
Tutkimusryhmä ei paljasta poikkeavat veriarvot omaavien urheilijoiden nimiä tai kansalaisuuksia tutkimuseettisistä syistä.
Lahden MM-ohjelmassa oli 12 hiihtomatkaa, joista viestit ja pakkasen takia peruuntunut naisten 30 kilometriä eivät kuulu tutkimuksen piiriin. Yhdeksällä hiihdetyllä matkalla Venäjä voitti yhdeksän mitalia, Norja kuusi, Suomi neljä, Ruotsi kolme, Espanja kaksi ja Viro, Italia ja Saksa kukin yhden.
Veridopingista käryjä myöhemmin
Neljän tutkijan ryhmä korosti tutkimuksensa lähtökohtana, että veren manipulaatio on urheilun reilun pelin hengen vastaista. Lisäksi se asettaa urheilijan terveydelliseen vaaraan, koska jo pelkästään korkeat Hb-arvot altistavat urheilijan veritulpan riskille.
Tutkimusryhmän mukaan epänormaalit veriarvot ovat viittaus veridopingiin. Lahdessa jäi kuusi suomalaisurheilijaa kiinni käytettyään Hemohes-plasmanlaajentajaa, jonka avulla voitiin laskea veren Hb-arvoja. Suomalaisten on useaan otteeseen epäilty peittäneen Hemohesillä esimerkiksi epo-hormonin käyttöä, mutta todisteita ei ole.
Lahden MM-hiihtojen jälkeen kansainvälisessä huippuhiihdossa on saatu useita huippuhiihtäjiä kiinni veren manipuloinnista. Salt Lake Cityn kisoissa kärähtivät Johann Mühlegg, Larissa Lazutina ja Olga Danilova epo-johdannaisen käytöstä.
Kaksi päivää ennen Val di Fiemmen 2003 MM-kisoja Kaisa Varis antoi näytteen, joka todisti hänen käyttäneen epoa. Kaikki neljä veridopingista myöhemmin kärynnyttä urheilijaa olivat mitaleilla jo Lahdessa.
Veren manipulaation lisäksi poikkeavat veriarvot voivat viitata mm. oleskeluun vähähappisessa ympäristössä, esimerkiksi alppimajassa. Harvoissa tapauksissa poikkeavat veriarvot voivat olla perimästä johtuvia.
Hb-rajat eivät
ylittyneet
Tutkijat käyttivät aineistona urheilijoiden terveystestejä, joilla tutkitaan urheilijan hemoglobiiniarvo ennen kilpailua. Jos arvo ylittää sallitun rajan, urheilija ei pääse ladulle. Miesten korkein sallittu raja oli Lahden MM-vuonna ja on edelleen 175, naisten 160.
Yksikään urheilija ei jäänyt Lahdessa kilpailuista sivuun liian korkean Hb-arvon takia. Testiin joutui kaikkiaan 68 prosenttia hiihtäjistä, mutta peräti 92 prosenttia kymmenen parhaan joukkoon yltäneistä hiihtäjistä.
Tutkijoista Stray-Gundersen ja Videman viittasivat viime talvena Lahden MM-hiihtojen dopingtestien epäselvyyksiin.
Heidän mielestään Lahdessa laimennettiin terveystestien verinäytteitä, mutta näytteet ottanut itävaltalainen kiistää väärinkäytökset.
Lahden MM-hiihdoissa Hb-testauksesta vastasi vielä Kansainvälinen hiihtoliitto FIS. Jo seuraavana talvena testeistä vastasi puolueeton taho, joka raportoi tuloksista FIS:lle ja Maailman antidopingneuvostolle Wadalle.
Testien siirtämistä puolueettomalle taholle vaativat muun muassa urheilijat, jotka kokivat FIS:n salailevan tuloksia ja pimittävän tietoja dopingin käytöstä hiihdossa.
