Hallitusneuvotteluissa lähestytään hetkeä, jolloin neuvottelijoiden veri punnitaan. Tähän mennessä tuloksia on saavutettu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä EU:ta ja maahanmuuttoa koskevissa asioissa. Sovitut asiaryhmät ovat sellaisia, joissa yhteinen näkemys ilmenee varsin yleisluonteisena tahdonilmauksena.
Parhaillaan haetaan vastauksia talouden ongelmiin. Taloustilanne on niin vaikea, että vastaukseksi ei riitä pelkkä tahdonilmaus. Neuvottelijoiden on kyettävä osoittamaan, mitä palvelurakenteita muutetaan ja mistä miljardien eurojen suuruiset menojen leikkaukset otetaan.
Hallitusneuvottelijat ovat osoittaneet luovuutta yhteisen linjan rakentamisessa ottaen huomioon, kuinka kaukana toisistaan varsinkin kokoomus ja perussuomalaiset ovat lähtökohdiltaan.
Jopa Nato-linjauksesta löytyi yksimielisyys, jonka mukaan sotilasliittoon jäsenhakemus voidaan panna vireille tällä vaalikaudella, jos tilanne niin vaatii. Tähän liittyen mielenkiintoinen on myös uusi ilmaus Suomen itsenäisyyden turvaamisesta. Asiaa lienee tähän saakka pidetty niin itsestään selvänä, ettei sitä ole kirjattu.
Luovuuden tarve kasvaa kovasti, kun neuvottelupöydässä yritetään löytää ratkaisuja maan talouden vaikeuksiin. Valtion ja kuntien menot ylittävät tulot siinä määrin, että menoja pitää leikata valtiovarainministeriön arvion mukaan kuusi miljardia euroa vuoteen 2019 mennessä. Eikä tässä vielä kaikki. Sipilä puhuu noin kymmenen miljardin euron sopeuttamistarpeesta, joka on saatava menoja vähentämällä sekä palveluiden uudelleenjärjestämisen avulla, niin sanottuja rakenteita muuttamalla.
Vaalikentillä keskusta ja perussuomalaiset liputtivat selvästi alhaisemman sopeutustarpeen puolesta kuin mistä hallitusneuvotteluissa puhutaan. Vain kokoomus nieli valtiovarainministeriön leikkauslinjan sellaisenaan.
Yleisellä tasolla neuvottelijat todennäköisesti löytävät yhteisen sävelen, mutta ongelmat liittyvät yksityiskohtiin. Vaikka kuinka rakennetaan strategista hallitusohjelmaa, johon ei pitäisi tulla yksityiskohtia, on edessä olevista toimenpiteistä puhuttava niiden oikeilla nimillä.
Taloustilanne on jo niin synkkä, että hallituksen on kyettävä tekemään nopeasti kouriintuntuvia päätöksiä menojen vähentämiseksi sekä rakenteiden muuttamiseksi. Enää ei ole aikaa hukattavaksi.
Pahinta, mihin hallitusneuvottelijat voisivat sortua, on tuudittautuminen parempien aikojen odotukseen. Tähänhän lankesi Kataisen hallitus, jonka politiikkaa Stubbin hallitus jatkoi. Talousviisaat ovat todistelleet, etteivät auvoisammat ajat tule itsestään, vaan niiden eteen on tehtävä päätöksiä.
Euroopassa eletään nousukautta, samoin muissa Suomen vientikohteissa Venäjää lukuun ottamatta. Suomi sen sijaan rypee taantumassa, eikä nousun merkkejä ole näköpiirissä. Talouden nousua on avitettava poliittisin ratkaisuin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Toimenpiteet aiheuttavat itkua, mutta ne vain on tehtävä.
Pääkirjoitus