Sohvatehtaan 120 työntekijää jakaantuvat sohvan teon eri vaiheisiin, joista toiset ovat fyysisesti raskaampia kuin toiset. Verhoilijan työ kysyy käsivoimia, sillä tekelettä pitää liikutella ja päällystettä pingottaa. Käsivarret kivistävät pitkään vasta-alkajalla.
Verhoilijat ovat miehiä. Naisiakin hakeutuu verhoiluun, mutta työtä kokeilleet naiset ovat vaihtaneet kevyempään työhön leikkaamoon tai ompelimoon. Sohvan ja nojatuolien rakennus alkaa puurungosta. Runko tulee tehtaalle valmiina. Sen päälle liimataan pehmusteet, vaahtomuovi ja sen päälle vanu, joka estää päällyksen hankautumisen vaahtomuovia vasten. Vaahtomuovin hukkapalat rouhitaan tyynytäytteiksi.
Nahkavarastossa riippuu kaikenvärisiä vuotia, seassa myös karvanahkaa. Argentiinan pampaksella märehtinyt lehmä voi päätyä karvoineen sohvaryhmäksi vaikka pohjoissuomalaiselle maitotilalle. Satu Tolonen kertoo, että karvanahan leikkaaminen on taidetta. "Kuvio ei saisi katketa ja karvan jakaukset on otettava huomioon."
Leikkaamossa leikataan asiakkaan valitsemasta kankaasta tai nahasta sohvakaluston päällysteet, ja ne ommellaan sohvien ja tuolien muotoon ompelimossa. Verhoojat yhdistävät rungot ja päällykset valmiiksi tuotteiksi, jotka pakataan lähtövalmiiksi varastoon ja edelleen asiakkaille.
"Vajaat kaksi tuntia menee, kun pistää hihat heilumaan", kulmasohvaa kasaava Sami Kosamo kertoo. "Tarpeeksi kauan kun jauhaa, oppii tekemään. Tätä mallia olen tehnyt pari vuotta, joten on se tullut tutuksi.