Elinkeinoelämän järjestöfuusio osoittautui kovaksi paikaksi palvelutyönantajien kannalta. TT valtasi kaikki tärkeimmät johtajapaikat.
Yleensä, kun suurempi ja pienempi yhdistetään ja perustetaan jotain uutta, turvataan jollain järjestelyllä myös pienemmän osapuolen edut. Kuluvalla viikolla uutisissa ollut TeliaSonera on tästä hyvä esimerkki. Telia ja sen myötä Ruotsin valtio on paljon suurempi ja vahvempi osapuoli, mutta osakassopimus takaa yhtiön hallitukseen myös suomalaisen kiintiön. Yhtiön operatiivista johtoa nämä sopimukset eivät sitten enää koskekaan.
Uusi Elinkeinoelämän keskusliitto EK näyttää lähtevän liikkeelle samantapaisella mallilla. Keskusliitto syntyi Teollisuuden ja työnantajien TT:n ja Palvelutyönantajien PT:n yhdistymisestä. Hallitukseen ja työvaliokuntaan on siirtymäkaudeksi turvattu molempien osapuolten edustus - kolmannes PT:stä, kaksi kolmannesta TT:stä - mutta varsinaisessa johtoportaassa on kaikki kiintiöajattelu unohdettu.
Keskiviikkonanimetyn viiden sektorijohtajan joukko koostuu kokonaan TT:n edustajista. Entinen PT:n toimitusjohtaja Arto Ojala kuuluu tosin yhä johtoryhmään, mutta hänelle lykättiin vastuu viestinnästä ja sidosryhmäsuhteista, mikä on kohtelias tapa antaa jäähdyttelypaikka ennen eläkkeelle jäämistä. TT:n varatoimitusjohtaja Tarmo Korpela näyttää päätyneen sivuraiteelle vielä selvemmin; hän on "erityistehtävissä toistaiseksi".
Etelärannan korkeimman järjestöjohdon kasvogalleria uudistuu täysin. Vanhoista konkareista kelpuutettiin johtoviisikkoon vain työmarkkinoista vastaava Seppo Riski, ja hänenkin tiedetään siirtyvän lähivuosina eläkkeelle. Hänen työparikseen nimettiin Eeva-Liisa Inkeroinen, jonka kautta EK:n johtoporras saa edes yhden edustajan palvelutyönantajista. Hänestä kasvatetaan Riskin seuraajaa.
Helsingin Etelärantaa, suomalaisen elinkeinoelämän päämajaa, myllätään nyt kovalla kädellä. Yllätykset näyttävät olevan pelin henki, ja pöytää putsataan entisistä toimintatavoista. EK:ssa on tehty rohkeita henkilöratkaisuja, joilla puretaan vanhaa painolastia.
Uuden keskusliiton EK:n ensimmäinen toimitusjohtaja Leif Fagernäs löytyi TT:n johtoon Berliinin suurlähettilään pestiltä, siis täysin ulkopuolelta. Fagernäsin ensimmäinen näkyvä tehtävä EK:ssa oli juuri sektorijohtajien etsiminen. TT:ssä olisi ollut tarjolla entistä johtajien ja osastopäälliköiden kaartia, jotka nyt jäivät katselemaan sivusta.
Täysin vanhojen kuvioiden ulkopuolelta nostettiin EK:n johtokuusikkoon Pekka Pokela Teknologiateollisuus ry:stä. Hän vastaa yrittäjyys- ja osaamissektorista.
Uuden organisaation rakentaminen ei pääty tähän. Valitut sektorijohtajat rakentavat nyt omat osastonsa, ja julkituotu tavoite on tulla toimeen neljännestä pienemmällä budjetilla vuoteen 2007 mennessä. Se tietänee myös irtisanomisia.
Elinkeinoelämän keskusliittoa rakennetaan nyt yritysmaailmasta tutulla tyylillä. Kunhan uusi organisaatio on saatu valmiiksi, edessä ovat varsinaiset tulostavoitteet. EK:n on kyettävä löytämään edunvalvojana vahvempi rooli kuin mitä TT ja PT olivat yhdessä ja erikseen. Se tarkoittaa ärhäkkyyttä ja näkyvyyttä ja ehkä kovuuttakin.
Mutta yritysmaailmasta tunnetaan myös se, että kahden osapuolen liitossa vanhat rajat säilyvät yllättävän pitkään. TT:llä ja PT:llä oli eturistiriitoja, ja olisi epärealistista kuvitella niiden niin vain katoavan. Fagernäs kenties katsoi nimityksissä henkilöitä, moni muu katsoo taustoja, eikä etenkään PT:n väki välttämättä ilahdu näkemästään.