Reilun puolen tunnin kiireetön tuokio kesken työpäivän, pötkähtäminen pitkäkseen oikein luvan kanssa, rauhoittumaan omiin ajatuksiin ja rentoutushetken päätteeksi reilut sämpyläkahvit sekä mukaan vielä kotiin viemisiäkin. Kaikki tämä on mahdollista verenluovuttajalle.
Melkein naistenlehtihemmottelultahan se kuulostaa, mutta kaikkein parasta Suomen punaisen ristin (SPR) Veripalvelun hyväntuulisten ammattilaisten hoivissa rentoutumisessa on, että siitä voi olla elämänkokoinen apu jollekulle tarvitsevalle.
Pikku tuikkauksen kyynärtaipeessaan kestää kyllä - jollekin se pistos voi olla korvaamaton.
Seppo Moilanen on verenluovuttajakonkari yli kymmenen vuoden ajalta. "Pari kertaa vuodessa tulee käytyä, nyt lähdin kun kuulin uutisista että verta, ja tätä kaikkein tavallisinta A plussaa juuri tarvitaan."
Moilanen köllöttelee leppoisasti luovutuspenkissä, ja vieressä tilannetta seuraa tokaluokkalainen Julia-tytär.
Veri pumppautuu vieressä keinahtelevaan veripussiin, jonka täyttyminen kestää viidestä kymmeneen minuuttia. Terveessä ihmisessä luovutettu 4,5 desiä ei tunnu missään. Veri korvautuu uudella 3-4 viikon kuluessa.
"Kerran olen luovuttanut ihan lääkärin määräyksestä. Hemoglobiini oli niin korkea, että lääkäri kehotti luovuttamaan vähän vähemmäksi", Moilanen kertoo.
Uutiset kertovat säännöllisin väliajoin verivarastojen ehtymisestä. Paraikaa käsillä oleva veripula johtuu hoitotakuun takia reippaaseen tahtiin purettavista leikkausjonoista sairaaloissa, arvelee Oulun Veripalvelutoimiston apulaisosastonhoitaja Pirjo Kinnunen.
Veripalvelun avunpyyntö on kuitenkin saanut oululaisia reilusti liikkeelle:
"Aivan mahtavasti on tullut uusia nimenomaan nuoria luovuttajia. Ja vanhat konkarithan ovat meille tukipylväs. Heitä hättyytellään liikkeelle aina kun tarvitaan", Kinnunen kertoo.
"Oulun kokoisesta kaupungista näitä vakituisia kävijöitä löytyy onneksi sadan paremmalle puolelle."
Terveen ja luovutuskelpoisen ihmisen ruokahalu on tietenkin hyvä; ennen luovutusta suositellaan, että luovuttaja joisi tavallista runsaammin ja söisi jotain pientä.
Luovutuksen päälle kannattaa sitten tankata kunnolla - ja ainakaan Veripalvelun välipalatarjoiluissa ei ole moittimista: valittavana on varmasti viittä sorttia tuhteja sämpylöitä, kolmioleipiä, juhlakranssia, keksejä, kahvia, teetä ja tietenkin tuoremehua. Ja kotiin viemiseksi saa vielä paketin rautatabletteja - jos tuntuu, että tarvitsee.
Luovutettua verta saavan potilaan etu on veripalvelulaisille ykkösasia, mutta tärkeää on myös se, että luovutuksesta ei ole haittaa luovuttajalle.
Ennen jokaista luovutusta luovuttaja täyttää kyselyn, jonka avulla arvioidaan sen hetkinen luovutuskelpoisuus. Terveelle ihmiselle luovutus on turvallista, eikä jälkiseurauksia kannata pelätä:
"Jos pikkuisen huippaa, se johtuu aivan varmasti enemmän jännittämisestä kuin itse luovutuksesta", vakuuttaa Kinnunen.
Onnettomuusuhrit ja leikkauspotilaat tarvitsevat verta jatkuvasti. Veren eri aineosilla hoidetaan myös erilaisia sairauksia. Oulussa kerätään verta päivittäin noin 50 verenluovuttajalta, yhteensä reilut 20 litraa.
Luovutettu veri käsitellään ja veren osat erotellaan käyttökuntoon. Oulusta käsin pidetään huolta koko Pohjois-Suomen verivarastoista.
Punaisen Ristin Oulun Veripalvelun toimisto palvelee verenluovuttajia osoitteessa Isokatu 32 C (2. krs) maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin kello 11-18 sekä tiistaisin ja perjantaisin kello 10-16.