Alppien laskettelukeskus, viikon chalét-majoitus, fondue-illallinen ja opiskelijabudjetti - kuulostaa mahdottomalta yhdistelmältä. Yliopiston lasketteluseura YKHS on kuitenkin todistanut yhtälön mahdolliseksi vuodesta toiseen keväisillä alppimatkoillaan.
42 innokkaan opiskelijan ja ei-enää-niin-opiskelijan sakki tietää pelin hengen. Matkalle lähdetään laskemaan, eikä hienostelemaan. Kun lentoliput maksavat hunajaa, yli 3 000 kilometrin matka taitetaan mukavasti bussilla vain lyhyiden taukojen tahdittaessa yli 40 tunnin matkaa.
Osa matkalaisista, kuten seuran puheenjohtaja Tuomas Paso, on alppireissussa jo neljättä kertaa, mutta suurin osa tämänkertaisista Verpparin matkalaisista on ensikertalaisia.
Tietotekniikan opiskelija Jukka "Yty" Määttä on yksi heistä.
"Kyllähän himoskimbaajan pitää Alpit ainakin kerran eläissään kokea, ja nyt oli sopiva reikä tehdä näin", Määttä kertoo.
Suurimmalla osalla lähtijöistä on takanaan tavallista vankempi laskettelijan kokemus. Läheiseltä penkiltä löytyvä sähkötekniikkaa lukeva Ilmari Sandelin, eli Sandels, on toiminut laskettelun opettajana Vuokatissa jo useamman vuoden.
Rahavarantojen tarkkailu kuuluu molempien miesten matkaan ja kustannusten minimointi alkaa jo ennen reissua.
Matkalla odottavat sudenkuopat, eli lauttamatkojen ja huoltoasemien sikahinnat, vältetään runsailla ja omintakeisilla eväsratkaisuilla. Määttä paljastaa eväspussiaan rapistellen:
"Parhaat matkaeväät ovat ehdottomasti kuivat nuudelit ja ruotsalainen pullaleipä!"
Perillä Verbierissä majoitutaan matkatoimiston varaamissa huoneistoissa. Suuri ryhmä tietää mukavaa alennusta. Osa päätyy huoneistohotelliin, osa chalét´ihin, vuoristomajoihin. Kaikissa kämpissä oleva ruoanlaittomahdollisuus helpottaa elämää: Vaikka Sveitsiä haukutaan kalliiksi maaksi, useimmat peruselintarvikkeet ovat marketeissa halpoja jopa Verpparin kaltaisessa turistirysässä.
"Lihatuotteet maksavat niissäkin paljon, mutta vastapainoksi viinit ja erityisesti nimensä veroinen Lager Hell -olut ovat halpoja", valistaa seurueen Jack Baueriksi ristimä bussikuski, joka on paikan päällä jo ties kuinka monetta kertaa.
Verpparin kaduilla haisee raha. Kaduilla pörräävät Porschet ja läskimaasturit. Tässä porukassa ei sen sijaan haise kuin hiki ja halpa Mennen, ja kulkeminen tapahtuu kaikille ilmaisilla skibusseilla, jotka kulkevat vieläpä erittäin säännöllisesti.
"Tänne voisi tulla Koskilinjatkin opintomatkalle", Sandels heittää porukan suureksi iloksi.
Matkamuistomyymälöissä ei sovi riehaantua. Vaikka monesta löytää uniikkeja tuotteita, läheisestä supermarketista saattaa saada saman t-paidan neljä kertaa halvemmalla.
Hissien hinnat ovat tarjontaan verrattuna kohdallaan. Jos vertaa Levin viikon 130 euroa Verbierin 210:een ja miettii rinnekilometrejä ja korkeuseroja, niin...
Myös solariumkustannukset voi säästää Verpparin aurinkoisessa rinteessä! Sandelsin ja Määtän porukka on saanut iloiset "pandat" hyvänä rinnepäivänä ja mainostavat toistakin tarjousta. Brusonin rinteessä paikallinen kivennäisvesifirma tarjoili kojussaan ilmaista leipää, makkaraa, leivonnaisia - ja viiniä niin paljon kuin sielu sieti. Taitaa poikain nenänpunoitus johtua muustakin kuin auringonpolttamista!
Lasketellessa tosin kannattaa olla varovainen virvokkeiden suhteen, etenkin Alpeilla, jossa reitti saattaakin viedä huolimattoman laskettelijan hoitamattomalle off-pisteelle. Vaikka Verbier onkin tässä suhteessa melko "armollinen" keskus, ei kukaan ole säästellyt vakuutuksissa. Off-piste-laskemista varten kun yleensä tarvitsee lisävakuutuksen korkeampaan hintaan.
Porukka kuitenkin palasi ehjin nahoin matkaltaan, mitä nyt jollakulla lauta hajosi tuhannen päreiksi ja useammallakin taisi olla sama ongelma kuin allekirjoittaneella. Tilin saldo näytti takaisin tultua 12 euroa 43 senttiä.