Sanoiltaan vepsäläisten laulut liittyvät usein ihmisen seksuaalisuuteen. Siihen viitataan esimerkiksi linnuista laulamalla. Suosituin lintu on ilman muuta käki", kertoo tutkija Jari Eerola.
Tampereen yliopiston musiikkitieteen laitoksella työskentelevä tutkija on perehtynyt suomalaisten pienen sukulaiskansan musiikkiin tekeillä olevaa väitöskirjaansa varten.
Vepsäläisten mailla käen kukunta laulun sanoissa on aina tarkoittanut, että neitokaisen on syytä rientää, vaikkapa kesken peltotöitten, pojan luokse. Muuta kehotusta ei tarvita, koska symboliikka on niin yleisesti tunnettu.
Pelkkiin vertauskuviin ei kaikissa lauluissa kuitenkaan tyydytä. Osassa sanat viittaavat aihepiiriin paljon suoremmin.
"Tiedetään, että vepsäläisten perinteeseen kuuluu myös todella härskejä lauluja, mutta ainakaan toistaiseksi ei kukaan ole suostunut esittämään niitä tutkijan kuullen."
Vepsäläisten laulut elävät yhä, vaikka kansa on pieni. Eräiden arvioiden mukaan siihen kuuluu nykyisin noin 10 000 ihmisen suuruusluokkaa oleva väkimäärä.
Osa vepsäläisistä asuu kaupungeissa, mutta osa edelleen pienissä kylissä, joihin tieyhteydet ovat huonot tai puuttuvat kokonaan.
Neitokaisia ei monessakaan kylässä ole kukkuvista käistä laulamassa, vaan pienet paikalliset kuorot koostuvat usein ikääntyneistä naisista.
Vepsä vaihtuu
usein venäjäksi
Tutkija kertoo, että vepsäläisten lauluperinteeseen on vaikuttanut hyvin paljon venäjän kieli ja musiikkikulttuurikin. Hyvin usein laulajan käyttämä kieli saattaa vaihtua kesken laulun venäjäksi tai päinvastoin. Kieliin perehtymätön kuulija ei välttämättä edes huomaa muutosta.
Eerolan mukaan aina vepsäläisillä ei edes ajatella olevan omaa laulukulttuuria tai -perinnettä, vaan sen uskotaan olevan lainaa venäläisiltä.
"Niin sanottu lyhyt pajo on vepsäläisten suosima laulumuoto. Venäläisillä on samankaltaisia lauluja, mutta uskon, että vepsäläisten laulujen pohjalla on oma perinne. Varmaa tietoa ei ole siitä, kumpi on ollut olemassa aikaisemmin."
Nelisäkeiset pienet laulut muistuttavat suomalaisten rekilauluja. Sanastoltaan ja melodioiltaan laulujen tyypilliset elementit ovat tuttuja kaikille suomalais-ugrilaisille lauluille.
Perinteisiin kuuluvat myös työlaulut. Niitä osaa moni, mutta niitä esitetään harvoin. Omalta osaltaan kansan musiikkikulttuuria on muokannut myös ortodoksinen usko perinteineen.
Kaikkien historiallisten vaikutteiden ohella myös uusin nykyaikana on tullut myös vepsäläisten elämään. Joissain kylissä toimii ihan moderni disko länsimaisine musiikkeineen.
Ummikkoja
ei enää ole
Vielä 20-luvulla vepsäläisiä tutkinut Lauri Kettunen tapasi ihmisiä, jotka osasivat puhua vain vepsää. Eerola ei omien seitsemän Vepsän retkensä aikana ole tavannut enää ainuttakaan ummikkoa, eikä usko, että heitä enää on olemassakaan.
Kieli kuitenkin elää ja vepsäksi julkaistaan jopa sanomalehteä. Vepsä on kuitenkin aina saanut paljon vaikutteita venäjästä ja esimerkiksi sanastoon on tullut koko ajan lainoja lisää.
"Sanat alkavat olla yhä lähempänä venäläisiä vastineitaan. Vepsäläiset ovatkin lähinnä kaksikielisiä."
Kaupunkeihin muuttaneitten joukossa on jo suuri joukko vepsäläisiä, jotka eivät osaa enää sanaakaan omaa äidinkieltään.
Venäläistymisilmiö ei ole uusi, sillä jo vuonna 1842 vepsäläisten parissa liikkunut Elias Lönnrot kiinnitti huomiota siihen. Hän ennusti, että kieli kuolisi sadan vuoden kuluessa tuosta ajasta, mutta aivan näin ei ole käynyt.
Kieli on säilynyt ennustettua paremmin, mutta kovin pitkää tulevaisuutta sillä ei kaikesta huolimatta liene. Kielen säilymiseen antaa hieman lisää mahdollisuuksia se, että kansan parista on noussut ihmisiä akateemiseen maailmaan. He ovat halukkaita edistämään vepsän tutkimista, tallentamista ja säilymistä.
Suomalaisia
kiinnostava kansa
Vepsän kielen ja vepsäläisten asema on vaihdellut eri aikoina runsaasti. Esimerkiksi Stalinin aikana puhdistukset ulottuivat tämänkin kansan ja kielen alueille.
Muutosta on tapahtunut myös hiljalleen ja tavallaan luonnollisesti. Nyt kylien kouluissa on usein vain muutamia oppilaita ja aikanaan nuoret todennäköisesti joutuvat muuttamaan kaupunkeihin.
Vepsäläiset asuvat kahdella erillisellä alueen Laatokan ja Äänisen eteläpuolella. Osa alueesta kuuluu Karjalan tasavaltaan, osa on Leningradin aluetta.
Suomalaiset tutkijat ovat jo Lönnrotin retkiä edeltäneiltä ajoilta asti olleet kiinnostuneita vepsäläisten elämästä ja kulttuurista. Tutkimusmahdollisuudet ovat kuitenkin aika ajoin olleet huonoja. Esimerkiksi edellä mainittu Lauri Kettunen piti matkoillaan pistoolia mukanaan ja myöhemmin neuvostoaikanakin on alueelle toki päästy, mutta toimintaa ja liikkumista on voitu rajoittaa.
"Vepsäläisiä ei varmasti tarvitse pelätä, mutta nykyisin voi itärajan takana törmätä muulta tulleisiin rikollisiin. Luotettava paikalliset olot tunteva opas onkin tarpeen, kertoo kahdeksatta matkaansa alueelle suunnitteleva Eerola.