Niin rentoa kuin Timo Soinin esiintyminen ja puhe onkin, tyyli on tarkkaan harkittua. Kansanomaisuus ja nokkela esiintyminen keräävät pisteitä, mutta kaikkien sanomisten takaa ei löydy vastinetta.
Perussuomalaiset jatkavat Veikko Vennamon jo 60-luvulla perustaman SMP:n perinteitä. Niinpä Vennamon populistisella tyylille onkin nyt löytynyt perillinen. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sanoo ihailevansa Veikko Vennamon monia mielipiteitä, ja se myös kuuluu hänen puheistaan.
Vennamoa seurasi puheenjohtajana hänen poikansa Pekka, mutta vasta nyt hänen yliampuvalle ja värikkäälle politikointityylilleen on löytynyt jatkaja. Pekka Vennamo pyrki sopeuttamaan SMP:n vastuulliseen, yhteistyökykyiseen politiikkaan. Soini asettelee ilmeisen sujuvasti myös sellaisia tavoitteita, joiden toteuttamisen hän itsekin tietää hankalaksi, jopa mahdottomaksi. Esimerkiksi kansan syvissä riveissä kytevää EU-vastaisuutta Soini lietsoo sumeilematta.
Vaikka EU:ssa on paljon arvostelemisen aihetta, yksikään muu eduskuntapuolue ei tavoittele unionista irrottautumista. Se kun on täysin epärealistista. Ulkopuolella pysyttäytyneistä maista usein esimerkkinä mainitulla Norjalla on öljylähteitä, meillä ei.
Yhteen persoonaan turvautuminen oli vennamolaisuuden tavaramerkki. Se näyttää nyt olevan myös perussuomalaisten tyyli. Tosin Soini vakuutti Ylen radio yhden puheenjohtajatentissä maanantaina puolueessaan vallitsevaa laajaa yhteistyötä, mutta myönsi myös oman asemansa "kärkipelaajana". Hän perusteli tilannetta hyvin ääniä tuottaneilla presidentinvaaleilla.
Perussuomalaisten propagandahyötyä ajatellen perustelu pätee, mutta Soini voi olla eduskuntavaaleissa ehdokkaana vain yhdessä vaalipiirissä. Muualla ihmiset joutuvat miettimään, onko joku muu perussuomalaisten ehdokkaista paras valinta ajamaan heidän etujaan.
Nokkelana sanankäyttäjänä Soini sopii mainiosti vaalikampanjan veturiksi ja tämän ajan Vennamoksi. Voi jopa sanoa, että hänen puhujankyvyillään olisi käyttöä missä puolueessa tahansa. Yksi pääsky ei kuitenkaan kesää tee, vaikka puheenjohtaja onkin. Jotakin puolueen tilanteesta kertoo se, että ehdokkaiksi on jouduttu haalimaan muutamia takavuosien kansanedustajia SMP:n ajoilta.
Suurten pöllytys on juuri sitä, mitä ärhäkästi toimivan pienen puolueen pitää tehdä, mutta silloin perusteiden tulee olla kestäviä. Esimerkiksi maanantain radiohaastattelussa Soini piti valtiontalouden jakovaraa suurten puolueiden keksintönä ja sanoi, ettei sellaista kansantaloudellista käsitettä voi olla olemassakaan. Väite on erikoinen poliitikolta, joka osallistuu jatkuvasti sekä poliittisissa keskusteluissa että eduskunnassa yhteiskunnan resurssien jakopäätöksiin.
On tietysti ilahduttavaa kuulla värikkäitä ilmauksia ja rehevää kieltä, mutta esimerkiksi liike-elämän hankalia päätöksiä tekevien kutsuminen konjakinjuojiksi on enemmän osoitus perivennamolaisesta sanallisesta ilotulituksesta kuin osuvasta luonnehdinnasta. Ilmaisu tuo mieleen Vennamon termin seteliselkärankaiset.
Presidentinvaalien alla Soini valitteli, kuinka gallupsaippuaa hierotaan kansan silmiin ja kolmen vanhan puolueen valhemylly jauhaa. Räpsäkkää kieltä sekin, mutta kyselyt ovat ennakoineet aika hyvin puolueiden vaalimenestyksen. Totta silti on, että SMP selätti gallupit pariin otteeseen. Kolmen viikon kuluttua tiedetään, kykenevätkö perussuomalaiset Soinin sivalluksilla samaan.