Presidentti Maduron kausi on merkinnyt Venezuelalle yhteiskunnan täydellistä romahdusta. Väkivallan uhka on nyt suuri. Itsevaltias pysyy vallassa korruptoituneen korkean upseeriston ja muutaman ulkomaisen tukijan varassa.
Noin 30 miljoonan asukkaan Venezuela voisi olla vauras hyvinvointivaltio. Se on kuulunut maailman suurimpiin öljynviejin joukkoon. Venezuelan tunnetut öljyvarat ovat jopa maailman suurimmat.
Hyvinvoinnin sijasta Venezuela tarjoaa nyt asukkailleen työttömyyttä, lisääntyneitä sairauksia, lääkepulaa, kavennettuja kansalaisvapauksia, hyperinflaation – epätoivoa ja näköalattomuutta.
Moni kansalainen on jo tehnyt johtopäätökset. YK:n mukaan maasta on vuoden 2014 jälkeen muuttanut kolme miljoonaa ihmistä, yksin Kolumbiaan miljoona.
Normaalissa demokratiassa laajaa toimivaltaa käyttävä presidentti olisi jo äänestetty pihalle. Venezuelassakin äänestettiin viime vuonna, mutta ei vapaasti eikä demokraattisesti. Näin presidentti Nicolas Maduro pääsi vannomaan virkavalan uudelle kuusivuotiskaudelle.
Todennäköisyys sille, että Maduro jatkaisi virassaan vuoden 2024 loppuun ei kuitenkaan ole nyt korkea. Venezuelalaiset ovat viime viikkoina lähteneet kaduille Maduroa vastaan entistä suuremmin joukoin.
Merkittävää on, että kyseenalaista vaalivoittajaa vastaan ovat alkaneet kääntyä myös hänen aiemmat kannattajansa, Venezuelan köyhät. He olivat myös Maduron edeltäjän ja esikuvan, vasemmistolaisen Hugo Chavezin tärkein tukijoukko.
Maduron tilanne kävi entistä tukalammaksi runsas viikko sitten, kun Venezuelan parlamentin puhemies Juan Guaido julistautui väliaikaiseksi presidentiksi. Guiado sai saman tien tuekseen Yhdysvallat ja lähes kaikki Venezuelan naapurimaat. EU puolestaan vaatii uusien presidentinvaalien järjestämistä.
Mutta ei niin röyhkeää johtajaa, etteikö hänelläkin olisi ystäviä. Venezuelassa Maduron tärkein tukiryhmä on armeijan korruptoitunut johto ja ulkopuolella kiinnostava joukko valtiota läheltä ja kaukaa: Venäjä, Kiina, Valko-Venäjä, Turkki, Pohjois-Korea, Syyria, Iran ja Nicaragua. Ei siis varsinainen demokratian soihdunkantajien joukko.
Etenkin Venäjällä ja Kiinalla on Venezuelassa vahvat intressit. Venezuela oli jo Chavezin aikana suuri venäläisten aseiden ostaja. Venäjän valtiollinen öljy-yhtiö Rosneft on tehnyt Venezuelaan suuria investointeja. Kiina taas on Venezuelan öljyn suurimpia ostajia.
Erityisesti Venäjälle Venezuela on ollut poliittinen sillanpääasema Etelä-Amerikassa, jonka tapahtumia Yhdysvallat on perinteisesti pyrkinyt vartioimaan. Sekä Venäjän että Kiinan intressissä on, että Maduro pysyy vallassa. Venäjä on onnistunut pitämään rimpuilevan itsevaltiaan vallassa myös Syyriassa.
Ei ole lainkaan sanottua, että Venezuelan poliittinen takalukko saadaan avatuksi rauhanomaisesti. Päinvastoin, ainekset jopa sisällissotaan ovat olemassa.
Ulkovaltojen, etenkin Yhdysvaltojen ja Venäjän pitäisi jo siksi toimia maltti säilyttäen. Niinpä väite, jonka mukaan Venäjä on lähettänyt palkkasotilaitaan suojelema Maduroa, on huolestuttava.
EU:n pyrkimys saada Maduro neuvottelemaan opposition kanssa ja vaatimus uusista vaaleista voivat olla realistinen väylä ulos kriisistä.