Venezuelassa on koetettu savustaa presidentti Hugo Chavez virastaan vallankaappauksella, yleislakolla ja perustuslain sallimin keinoin, kansanäänestyksen kautta. Lopputulos kaikista opposition yrityksistä on sama: presidentti Chavez pysyy tehtävissään.
Venezuelan sunnuntainen kansanäänestys näyttää päättyneen Chavezin kannattajien selvään voittoon. Oppositio tosin syytti tuoreeltaan presidenttiä vaalivilpistä, mutta ainakin toistaiseksi noilta syytöksiltä puuttuivat todisteet. Ellei sellaisia kyetä osoittamaan, opposition alullepanema äänestys tuotti heidän kannaltaan täysin vastakkaisen lopputuloksen: näillä lukemilla presidentti Hugo Chavez sai kansan enemmistöltä yksiselitteisen tuen virkakautensa jatkamiselle.
Tämä vahvistaa kiistellyn presidentin asemaa, ei heikennä sitä. Chavez noudatti maan perustuslakia alistumalla kansanäänestykseen virkakauden keskeyttämiseksi, eikä hänen asemansa demokraattista perustaa voi tämän jälkeen kiistää.
Oppositiolle tämä totuus on katkeraa nieltävää. Maa on sisäisesti syvästi jakautunut. Chavez ammentaa tukensa ennen muuta Venezuelan köyhien keskuudesta, ja äänestysprosentin korkeus koitui hänen onnekseen.
Chavez on vasemmistopopulisti, jonka lennokkaat puheet ovat täynnä paatosta ja uhmaa. Hän pitää yllä läheisiä suhteita Kuubaan ja kiertää maailmaa vastustaen globalisaatiota ja Yhdysvaltain politiikkaa. Mutta tässä ei ole mitään tuomittavaa niin kauan kuin hän noudattaa demokratian pelisääntöjä, eikä esimerkiksi ryhdy muuttamaan Venezuelaa yksipuoluemaaksi. Sellaista ei ole tapahtunut.
Chavezin takana ei ole mitään vahvasti järjestäytynyttä puoluetta, vaan hänen suosionsa perustuu henkilökohtaiseen karismaan. Jos Chavez takertuisi valtaan vastoin kansan enemmistön tukea, hän toimisi väärin. Nyt hänellä kuitenkin on kiistaton demokraattinen valtuutus jatkaa omaa politiikkaansa. Asian pitäisi olla tällä selvä seuraaviin vaaleihin asti, mutta Venezuelassa niin ei välttämättä ole laita.
Maailman viidenneksi suurin öljyntuottajamaa on yhä veitsenterällä. Kyse on ennen muuta siitä, millä tavoin maan vanhaa valtaeliittiä edustava oppositio nielee tappionsa. Harvassa maassa yhteiskuntaluokkien välinen juopa on yhtä kärjistynyt.
Venezuelan sisäinen räjähdys on yhä mahdollinen, mutta jos Chavezin voiton takana ei ole mitään vilppiä, maan opposition pitäisi osata sopeutua demokratian sääntöihin. Valta ei vaihdu, jos enemmistö ei sitä halua.
paakirjoitus@kaleva.fi