Venezuelan opposition päätös boikotoida sunnuntain parlamenttivaaleja saattoi jäädä sen viimeiseksi maininnan arvoiseksi teoksi. Ratkaisulla oli kaksi seurausta. Ensinnäkin äänestysvilkkaus jäi surkean alhaiseksi, noin 25 prosenttiin. Toiseksi presidentti Hugo Chavez liittolaisineen sai nyt haltuunsa kaikki parlamenttipaikat.
Se taas tarkoittaa, että Chavez voi mielin määrin muutella maan perustuslakia ja muuta lainsäädäntöä esimerkiksi niin, että nykyinen kahden presidenttikauden rajaus poistettaisiin. Vallankumouksellisena esiintyvä presidentti voi nyt viedä vallankumouksensa niin pitkälle kuin haluaa ja tehdä sen muodollisen laillisesti.
Venezuelan oppositio olisi todennäköisesti hävinnyt vaalit joka tapauksessa. Silti on vaikea nähdä, että se olisi boikottipäätöksellään saanut muuta aikaan kuin kaivanut omaa hautaansa syvemmäksi. Boikotin alkuperäinen peruste olivat sormenjälkiä rekisteröivät äänestyskoneet, mutta kansainvälisten protestien jälkeen niiden käytöstä oli luovuttu.
Jäljelle jäi pelkkä vastalause Chavezin politiikkaa vastaan, mutta presidentti sai siitä vain vettä myllyynsä. Kun oppositio näin menetti jalansijansa parlamentissa, sitä voi olla vaikea takaisin saada. Chavezin vastustajat olivat nyt itse myötävaikuttamassa siihen, että Venezuelasta tuli tosiasiallisesti yksipuoluemaa. Valta jaetaan vaaleissa aina niiden äänten perusteella, jotka siinä annetaan. Vaikka oppositio taitaa toisin toivoa, kehno äänestysvilkkaus ei tee tulosta laittomaksi.
Jos Chavez todella aikoo seurata Fidel Castron jalanjälkiä, nyt hän voi sen vapaasti tehdä. Sillä erotuksella, että hänen käytössään ovat maailman viidenneksi suurimman tuottajamaan huikeat öljytulot.