Venetsian tärkeimpiä vertauskuvia gondoleja vaanii vaara. Maailman tunnetuimmassa kanavakaupungissa toimii enää muutama ammattimainen gondolinrakentajamestari ja heidänkin keski-ikänsä on reilusti yli 65 vuotta.
Noin 120 pikkusaaren päälle rakennetun Venetsian 150 kanavalla gondoli on ollut tärkeä liikenneväline jo toista tuhatta vuotta.
Venetsian kaupunkitasavallan suuruuden päivinä 1600-luvun puolivälissä kaupungissa oli 10 000 gondolia.
Vaikka vanha saarikeskusta on yhä autoton kaupunki, gondolien määrä on laskenut alle viiteensataan. Moottoriveneet ja vesibussit hoitavat henkilö- ja tavaraliikenteen.
Asukkaat käyttävät gondoleita lähinnä häissä, hautajaisissa ja poikittaisliikenteessä "pääkadun" Canal Granden yli.
Gondolit ovat kuitenkin matkailun kannalta ehdottoman tärkeitä tunnelmanluojia ja tulonlähteitä.
Suuri osa vedessä kelluvan satukaupungin romantiikasta kiteytyy soukkiin mustiin veneisiin ja niiden maalauksellisiin gondoliereihin, jotka lipuvat vastaan sadoilta vesikaduilta ja -kujilta.
Mutta gondolit ovat vanhenneet siinä missä tekijänsäkin. Niiden keski-ikä on jo yli 15 vuotta eli ne lähestyvät 25 vuoden käyttöikänsä loppupäätä.
Koska gondolin rakentamiseen kuluu useita kuukausia, harvat veistämöt pystyvät tuottamaan parikymmentä gondolia vuodessa.
Yhteenlaskun tulos on hälyttävä: muutaman vuoden kuluttua tarvitaan satoja uusia gondoleita, mutta tekijöitä ei ole tarpeeksi.
"Seuraavan sukupolven Venetsia saattaa jäädä kokonaan ilman gondolinrakentajia, koska uusia yrittäjiä on vaikea saada. Vuosien hikoilu veistämössä oppipoikana ei houkuttele nuoria. Ja koska gondolintekotaidot on aina siirretty mestareilta oppipojille suullisesti, vuosikymmenen tai parin päästä ei ole enää siirtäjiä", tiivisti ongelman taannoin yhdysvaltalainen Thom Price.
Price oli viime syksyyn asti Venetsian nuorin gondolintekijä. Hän yritti tuoda nopeampia ja tehokkaampia valmistusmenetelmiä ikivanhaan perinteeseen - muuttamatta silti sen perimmäisiä arvoja, kuten hän korosti.
Pyrkiessään kaksinkertaistamaan gondolien käyttöiän 50 vuoteen hän luopui kolmesta valmistuksessa käytettävistä kahdeksasta puulajista, koska ne lahoavat helposti.
Se näyttää olleen liikaa. Price on nyt joutunut joko keskeyttämään tai luopumaan kokonaan gondoliveistämöstään, ilmeisesti ajauduttuaan "ulkopuolisena"vastatuuleen muiden rakentajien kanssa.
"Gondolierit ostavat lisäaikaa ahtamalla lasikuitua vuotaviin ja lahoaviin veneisiinsä. Se on väliaikainen ratkaisu pysyvään ongelmaan", Price kuittasi kun hän vielä askaroi veistämössään.