Oulu
Purjehdusharrastukselle on Oulun Merenkävijäin hallituksen puheenjohtajan, kommodori Reino Aulan mielestä hyvät edellytykset Hietasaaren veneilykeskuksessa.
"Paikka ei tästä parane, mutta satama on muuttunut ahtaaksi. Kaikki 170 venepaikkaa ovat täynnä, eikä isoa laajennusta ole näköpiirissä."
Ensi viikolla aletaan rakentaa tosin uutta laituria, johon saadaan kymmenen lisäpaikkaa. Merenkävijäin tilannetta uudistus ei suuresti helpota, sillä 350 jäsenen seuralla on kaikkiaan 150 venettä. Veneilykeskusta ylläpidetään Oulun Purjehdusseuran kanssa yhteisen telakkasäätiön kautta.
"Venepaikkojen puute rajoittaa uusien jäsenten tulemista", Aula harmittelee.
Jäsenmäärä lisääntyi huomattavasti 1990-luvulla. Syinä siihen pidetään Hietasaaren satamaa ja sitä, että monet haluavat viettää vapaa-aikaansa aktiivisesti.
"Harrastukseen sitoudutaan nykyään tiiviisti. Meillä on paljon venekuntia, jotka aina kesäloman alkaessa lähtevät koko perheen voimin viikoiksi purjehtimaan."
Kommodori Aula pitää seuransa toimintaa menestyksellisenä: kilpailuissa on pärjätty hyvin ja junioritoiminta on ollut vireää. Hedelmällisiä toimintamuotoja ovat olleet myös Pohjois-Suomen ainoa purjehduskoulu ja liikuntarajoitteisten purjehdusleirit.
Meri kiehtoo
purjehtijaa
Kunniajäsen Matti Pehkonen on ollut mukana Merenkävijöissä jo 51 vuotta. Hän pohtii, että purjehduksessa on "sitä jotakin".
"Meri kiehtoo ja kaikki tämä touhu siinä ympärillä. Olen saanut seurasta elinikäisiä kavereita. Vaihtoehtona voisi olla kesämökkeily, mutta kyllä minä enemmän pidän purjehtimisesta."
Pikisaaressa syntynyt Pehkonen uskoo oppineensa soutamaan ennen kuin kävelemään. Hänen nuoruudessaan saareen ei edes päässyt siltaa pitkin.
"Seurailin laivoja pikkupoikana 'mölijällä'. Nukahdinkin sinne joskus ja isä kävi hakemassa minut pois", Pehkonen muistelee.
Purjehtijoiden talkoohenkeä hän pitää hyvänä, sillä sen ansiosta kaikki Oulun purjehduselämän puitteet ovat syntyneet. Pehkonen iloitsee myös sitä, että naiset ovat löytäneet purjehtimisen, ja muutamia naiskippareitakin omine pursineen alkaa olla seuroissa.
Pitkään veneen kyydissä keikkunut Matti Pehkonen tietää, että kaikki purjehtijat törmäävät joskus merellä vaikeuksiin. Hankalat kokemukset muuttuvat kuitenkin maissa voitoiksi.
Ensimmäisen kerran Pehkonen oli kipparina kilpailussa vuoden 1951 elokuussa, ja hän osallistuu vaimonsa kanssa myös seuran 75-vuotisregattaan. Tänä kesänä on takana viisisataa mailia.
Röyttä kallistuu majapaikkana
Kaupungin kolmesta suuresta purjehdusseurasta nuorin, Oulun Merenkävijät täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Juhlat pidetään tänään lauantaina Iin edustan Röytän saaressa, josta Metsähallitus on vuokrannut mökkipaikat viidelle muullekin pursiseuralle.
"Tonttivuokrat ovat olleet edullisia, mutta vuokrat kaksin-kolminkertaistuvat muutaman vuoden kuluttua, mikä on seurojen taloudelle vaikeaa", Aula huomauttaa.
Oulun Merenkävijät syntyi vuonna 1927 porvareiden ja ruotsinkielisten purjehdusseuran ja sosialistien Oulun Työväen Pursiseuran lisäksi "täyssuomalaiseksi purjehdusseuraksi".
Poliittiset jännitteet ovat sittemmin hälventyneet purjehdusharrastajien tieltä, eikä kitkaa ole ollut ainakaan pariin vuosikymmeneen.
"Seurojen välillä pitää olla tervettä kilpailuhenkeä, mutta yhteistyö on tällä hetkellä saumatonta. Kilpailemme ainoastaan purjehduksessa", Pehkonen kertoo.
Yhteistyö näkyy esimerkiksi siinä, että muut auttavat vuorollaan purjehduskilpailun järjestävää seuraa.
"Kilpailujen järjestämiseen eivät yhden seuran resurssit riittäisikään", Aula arvioi.