Kun maailma on täynnä hyvää tarkoittavia lastenkasvatusneuvoja, mistä tietää, kuka on oikeassa ja keitä kannattaa kuunnella?
Hyvä alku on kuunnella ainakin itseä ja omaa lasta.
Kun Milja Heinonen odotti nyt kolmen kuukauden ikäistä Keviniä, hän tarttui vain yhteen lastenkasvatusoppaaseen. Senkin hän ajatteli lukevansa lähinnä hyvänä viihteenä. Yllättäen kirjasta kuitenkin löytyi ajatuksia, joihin oli helppo yhtyä.
- Ajattelen niin, että lapsi tulee syntyessään osaksi perhettä ja sen tapoja. Äiti ja isä, me vanhemmat, päätämme, miten tätä elämää eletään, ja lapsi tulee siinä mukana. Toteutan edelleen ensisijaisesti omaa elämääni, Heinonen sanoo.
Ainakin toistaiseksi periaate on toiminut hyvin. Heinonen kyllä valmistautui mielessään koliikkiin ja yövalvomisiin, mutta ensimmäiset vauvakuukaudet ovatkin yllättäneet helppoudellaan.
- Onni on potkaissut meitä terveellä ja hyväntuulisella vauvalla.
Toukokuussa Heinonen osti miehensä kanssa matkaveneen. Poika syntyi kesäkuun alussa.
- Kesän vauvailimme ja veneilimme Helsingin saaristossa. Vauva nukkui veneen keinuessa. Se oli kivaa yhteistä tekemistä, kun arki muuttui joka tapauksessa.
Nyt perhe etsii asuntoa Espanjan aurinkorannalta. Espanjan-kauden pituus riippuu yrittäjänä toimivan miehen työtilanteesta.
- Nyt kun olen äitiyslomalla, meillä on mahdollisuus olla täällä tarvittaessa pidempäänkin.
Heinonen luottaa siihen, että vauvan kanssa tulee juttuun vähemmälläkin hössötyksellä.
- Olen aina ollut tuumasta toimeen -ihminen. Olen ollut urakeskeinen, mutta tehnyt myös paljon muuta. Elämä on opettanut stressinsietokykyä.
Vaikka yleensä sanotaan, että kotiäitivuodet auttavat pitämään aikataulut ja asiat hallinnassa myös työelämässä, homma toimii Heinosen mukaan myös toisin päin.
- Olen työelämässä oppinut monia taitoja, joista on hyötyä nyt, kun pitää oppia ja omaksua nopeasti uusia asioita vauvan kanssa, nelikymppinen Heinonen sanoo.
Aina iän tuoma elämänkokemus ei vanhemmuudessa kuitenkaan auta.
Psykologi ja mentaalivalmentaja, itseluottamuksesta keväällä kirjan julkaissut Makke Leppänen uskoo, että mitä vanhempana lapsen saa, sitä enemmän vanhemmuudesta usein stressaa.
- Tieto alkaa lisätä tuskaa, hän toteaa.
Vanhemmuudessa itseluottamusta tehokkaimmin syövät Leppäsen mukaan täydellisyyden tavoittelu sekä vertailu muihin.
Kuitenkin jokaisella on eväät olla paras mahdollinen vanhempi omalle lapselleen, hän sanoo.
Leppänen itse oli 39-vuotias, kun hänen poikansa syntyi neljä vuotta sitten. Leppänen myöntää, että aina ammattiminä ja isäminä eivät toimi yhteistyössä.
- Jos töissä on kiire ja stressiä, tahdon itsekin unohtaa omat oppini ja suorituskeskeisyys yrittää tulla myös vanhemmuuteen. Elämästä uhkaa tuolla suoritus eikä läsnäoloa.
Leppänen puhuu kymppi plus -käytöksestä, jolloin mikään ei ole riittävän hyvää.
- Lapsen pitää syödä tietty määrä porkkanoita joka päivä. Tai lapsella pitää olla kauhea määrä harrastuksia, että hän saisi täydellisen määrän liikuntaa ja oppisi kaiken mahdollisen. Ja puolison kanssa pitäisi olla riittävästi yhteistä laatuaikaa, samoin kuin omaa laatuaikaa, Leppänen luettelee.
- Asioiden pitäisi mennä koko ajan paremmin ja pyykkiäkin pestä enemmän. Takaraivossa on jatkuva riittämättömyyden tunne.
Alemmuuden tunnetta vanhemmuuteen aiheuttaa puolestaan vertailu siitä, kuinka muiden lapset osaavat ja onnistuvat ja miten täydelliseltä muiden elämä varsinkin sosiaalisen median perusteella näyttää.
Vanhemmuudesta kirjoittavan ja luennoivan Tara Langen mukaan hiljattain vanhemmiksi tulleilla on suuri tarve päästä keskustelemaan vanhemmuuden herättämistä tunteista.
- Helpotus on usein silminnähtävää, kun äiti pääseekin puhumaan itsestään eikä vain vauvasta ja tarvikkeista.
Vanhempien on Langen mukaan ylipäätään hyvä olla tietoinen myös omista tarpeistaan.
- Ensimmäisten kuukausien aikana on luonnollista keskittyä vain lapseen. Silloin ei saa olla kiire harrastuksiin tai ostoskeskuksiin.
Maailmalle on kuitenkin hyvä avautua pienin askelin.
- Jotta äidin ja vauvan välinen symbioosi voisi olla toimivaa ja kevyttä, äidin on muistettava myös omat tarpeensa. Jos kosketus itseen katoaa, voi olla vaikea tietää, pitäisikö kuunnella neuvolan, anopin vai kaupantädin ohjeita.
Myös moni parisuhde on vaarassa ajautua karille, jos vanhemmat ammentavat kaiken voimansa lapsesta.
- Ja millainen taakka se on lapselle! Lange huudahtaa.
- Lapsen tehtävähän on vain ottaa rakkautta vastaan.
Kun pitää huolta itsestään ja parisuhteestaan, silloin Langen mukaan riittää annettavaa myös lapselle. Samalla vanhempi näyttää esimerkkiä itsensä rakastamisesta ja toisen kunnioittamisesta.
Vanhemmuus on myös virheiden kautta oppimista.
- Väärät valinnat ja pelot ovat oppi ja kokemus siitä, että on aika vaihtaa suuntaa, Lange sanoo.
Jos kaiken yrittää tehdä täydellisesti heti ensimmäisellä kerralla, vanhempi Langen mukaan viestittää myös lapselle täydellisyyden vaatimusta.
- Mutta jos vanhempi rakkaudesta ja luottamuksesta tekee hölmöjäkin valintoja ja osaa myös nauraa virheilleen, lapsi oppii esimerkistä, että elämä on seikkailu, jossa kaikesta on mahdollista oppia.