Kalevi Mäkäräisen veneen käymäläjätetankki tyhjenee vielä toistaiseksi käsivoimin. Hietasaaren veneilykeskukseen ollaan vasta suunnittelemassa koneellista imutyhjennyslaitetta viemäreineen.
Imutyhjennyspumppua tarvitaan tulevaisuudessa, sillä EU on säätänyt, että veneissä, joissa on vesijärjestelmiä, on vuoden 2005 alusta lähtien oltava septitankki. Suljettu wc-järjestelmä on vasta vajaassa kymmenessä veneilykeskuksen 200 veneestä.
"Epäilen että EU siirtää määräaikaa. Veneitä on satojatuhansia", sanoo veneilykeskuksen ympäristövastaava Auvo Mattila Oulun Purjehdusseurasta.
Septijärjestelmän asentaminen ei ole mikään pikkujuttu, sillä se on yleensä tehtävä erikseen veneen mittojen mukaan. Rahaa tuhraantuu arviolta tuhat euroa.
"Uusissa veneissä hinta on suolainen", epäilee Oulun Merenkävijäin kommodori Reino Aula.
Valtavasti romua
Imupumpulla jätteistä pääsee eroon kätevästi. Vene ajetaan huoltolaiturille, jätteet pumpataan rullilla kulkevaan säiliöön ja tyhjennetään putkeen, joka johtaa suoraan kaupungin viemäriin.
Mäkäräisen järjestelmä pystyy tyhjentämään käymäläjätteet myös mereen. 12 mailin päässä rannasta se on sallittua, ja jos käymälä menee rikki, ei muutakaan mahdollisuutta ole. Veneilykeskuksen satamassa venekäymälän käyttö on kokonaan kielletty.
Käsikäyttöisen imutyhjennyspumpun sai hankittua nopeasti, kun satamalle haluttiin saada Sinilippu. Kansainvälinen Ympäristökasvatussäätiö myöntää Sinilippupalkinnon vuosittain hyvin ympäristöasiat hoitaville satamille ja uimarannoille.
Vaatimukset ovat tiukat. On muun muassa kerättävä vähintään kolmea ongelmajätettä erikseen ja järjestettävä koulutuksia. Vaikka Sinilippuhakemus tänä vuonna myöhästyikin, on Hietasaaren satama Aulan mukaan palkinnon tasoinen.
Hietasaaressa ongelmajätekonttiin kerätään ja lajitellaan öljyt, suodattimet, liuottimen, akut ja patterit. Pelkästään jäteöljyä kertyy 1 000 litraa vuodessa, akkuja noin 30-50 ja liuottimia 200 litraa. Kaikenlaista muuta romua aikautuu satamaan valtavat määrät. "Ei ole muuta mahdollisuutta kuin hoitaa jäte keskitetysti", sanoo veneilykeskuksen satamamestari ja Oulun purjehdusseuran kommodori Seppo Silander.
Myös autojen akkuja
Venesatamien ympäristöjärjestelyjä ei ole määritetty laissa. Talkootyövoima ja keskinäinen vastuu antavat yksityisille pursiseuroille julkisia palveluita paremmat lähtökohdat. Rahaakin on yleensä käytössä enemmän.
"Isompien pursiseurojen satamissa ympäristöasiat on hoidettu todella hyvin. Kunnilla on huonompaa", toteaa vanhempi rakennusmestari Kari Siekkinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.
Siekkisen mukaan venesatamien ympäristönhoito on Suomessa kehitteillä, mutta vielä tullaan jälkijunassa Ruotsiin verrattuna. Esimerkiksi akkujen keräyspisteitä ei meillä liiemmin ole.
Useimmissa Oulun kaupungin ylläpitämissä venesatamissa on sekajäteastiat sekä muutamissa öljynkeräys. Satamissa kierretään viikoittain keräämässä öljyt ja akut talteen. Akuista ja öljystä suuri osa tosin ei ole peräisin veneistä. Autoilijat ovat huomanneet tilaisuuden välttää kaatopaikkamaksut.
"Joskus löytyy kymmenenkin akkua. Parempi, että ne tulevat sinne, kuin luontoon", sanoo kaupungin venesatamista huolehtiva rakennusmestari Matti Pirkola teknisestä keskuksesta.
Pirkolan mukaan kaupungin isompiin venesatamiin on suunnitteilla yhtenäiset jätehuoltotilat. Imutyhjennyslaitteita hankitaan muuallekin kuin Kiikeliin heti kun rahat riittävät.