Tapahtui Virossa 1980-luvun puolivälissä: Paikkana yksityisasunto Tallinnassa, mukana suomalaisia ja virolaisia opiskelijoita. Puheenaiheena glasnost ja Viron tulevaisuus.
Keskustelussa vilahtaa virolaisen kulttuurihahmon nimi. Suomea puhuva tallinnalaisneito vetäisee henkilöstä luonnehdintansa: "Hän on jutku."
Hämmentyneitä katseita vieraiden kesken. Jälkeenpäin asiasta tehdään analyysiä: ajattelutapa on varmaan neuvostoajan oppia, ehkä isovenäläisyyden synkkää juutalaisvastaista perintöä, joka on tarttunut osaan neuvostovirolaisia.
Selitysvaihtoehto B kuuluu, ettei töksähtävä kommentti ollutkaan pahansuopa vaan pelkkä neutraali, mutta tökerösti ilmaistu lisätieto. Neuvostopasseissakin luki aina kantajansa kansallisuus: venäläinen, virolainen, suomalainen, juutalainen... ei tosin että "jutku".
Juutalaisvastaisuus ei Virossa ole sen koommin lyönyt silmille, mutta on toinen kansallisuussuhteisiin liittyvä asia, joka maassa jatkuvasti tulee vastaan. Virolaisten vaikea suhde maan venäläisiin. Rasismista ei kannata puhua, syvistä epäluuloista kyllä.
Puolitoista vuosikymmentä Viron vapautumisen jälkeen maassa elää yhä kuin kaksi kansaa: vajaa miljoona virolaista ja 400 000 "venäläistä" - joukko, johon varsinaisten venäläisten ohella luetaan ukrainalaiset ja valkovenäläiset.
Kauimpana virolaisten pöydistä elävät ne venäläiset, joille Neuvostoliiton hajottua jäi käteen pelkkä punakantinen neuvostopassi ja jotka eivät nyt ole minkään maan kansalaisia. Heitä on Virossa yhä 139 000. Usein he ovat viroa taitamattomia vanhuksia. Heidän asemaansa kiinnitti huomiota myös Euroopan neuvoston rasismin vastainen komissio ECRI tiistaina julkistamassaan raportissa.
ECRI julkisti raportin myös Liettuasta, Romaniasta ja Espanjasta. Siinä joukossa Viro ei mitenkään pomppaa esiin. Esimerkiksi Liettuassa asiantuntijat havaitsivat suoranaista rasistista kiihotusta niin juutalaisia, romaneja kuin tshetsheenejäkin vastaan.
Virostakin komissio silti löysi korjattavaa. Yksi havainto oli, että maasta puuttuu pitkäjänteinen toimintaohjelma, jolla kaksi kieliyhteisöä tuotaisiin lähemmäksi toisiaan.
ECRI on myös huomannut, että joidenkin virolaisten viranomaisten mielestä vailla kansalaisuutta olevat asukkaat joutaisivat lähteä Venäjälle. Tätä asennetta komissio vaatii muutettavaksi.
Neuvo on hyvä, mutta sormien napsautuksella se ei tapahdu. Asian merkitys pitää vain oivaltaa.
Ihan selvää on, että yhteiskunnan keskellä kulkeva railo on pienelle maalle vain vahingoksi. Tallinnan Koplin hökkelikerrostalojen ja Narvan lähiöiden venäläisvanhuksista ei ole enää viidenneksi kolonnaksi. Paljon vaarallisempaa on, jos nuori venäläispolvi huomaa syrjäytyneensä.